Siipien kärkiväli
Suuri, 53–69 mm.
Siipien yläpinta
Oranssi, etusiiven etureunassa rivi mustia ja valkoisia tai vaaleankeltaisia täpliä. Mustia täpliä myös etusiiven keskiosassa ja takasiiven etureunassa. Erityisesti takasiiven reunassa rivi mustareunaisia sinisiä kaaria. Etusiiven laita musta.
Siipien alapinta
Eri ruskean sävyistä muodostuva marmorikuviointi. Siiven tyvipuoli ulkopuolta tummempi. Molempien siipien reunassa ohut tummansinihohtoinen nauha.
Elinympäristö
Avoimet metsät ja hedelmäpuita sisältävät puutarhat.
Lentoaika
Huhtikuusta kesäkuun puoliväliin (Suomessa talvehtinut sukupolvi, hyvin harvoin), heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin (tänne samana vuonna vaeltaneet perhoset).
Talvehtimismuoto
Aikuinen perhonen (hyvin harvoin Suomessa).
Toukan ravintokasvi
Haapa (Populus tremula), jalavat (Ulmus), pajut (Salix) ja hedelmäpuut kuten omena (Malus domestica) ja tietysti kirsikka. (Suomessa toukista ei ole tehty havaintoja.)

Kirsikkaperhonen on Suomessa erittäin harvinainen, tänne yleensä kaakosta saapunut satunnainen vieras, joka tilapäisesti saattaa talvehtiakin täällä.

Kirsikkaperhosen erottaa nokkosperhosesta sen suuremman koon, siipien yläpinnan oranssimman sävyn ja takasiipien sisäosan oranssin värityksen perusteella. Valkotäplänokkosperhosesta kirsikkaperhosen erottaa siitä, että sillä ei ole valkoista täplää takasiiven etureunassa. Isonokkosperhoseen verrattuna sillä on keltaisemmat täplät etusiiven etulaidassa ja sen siipien tumma reunaraita on ohuempi. Varmin tuntomerkki on kuitenkin se, että kirsikkaperhosen jalat (jalkojen karvoitus) ovat tummat, kun taas isonokkosperhosella ne ovat vaaleat.

Koiraat puolustavat metsän reunoissa sijaitsevia reviirejään, joilla ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat ryppäissä isäntäkasvien oksien ympärille. Toukat elävät yhdyskunnissa isäntäkasvilla. Suomessa ei toukista ole tehty havaintoja.

Kirsebærtakvinge

Taksonomi

Familie

Tribus