Siipien kärkiväli

Hyvin pieni, 20–25 mm. Naaraat hiukan koiraita kookkaampia.
Siipien yläpinta

Hohtavan sinivioletti, jossa erikokoisia mustanruskeita laikkuja. Reunoissa rivissä mustia täpliä. Takasiivessä reunatäplien vieressä musta aaltoileva nauha tai rivi puolikuun muotoisia täpliä. Keskellä etusiipeä ja heikompana takasiivessä soikea musta täplä.
Siipien alapinta

Valkoinen, jossa selkeitä mustia täpliä. Lähellä takasiiven reunaa oranssi vyö (tai rivi täpliä).
Elinympäristö

Metsissä sijaitsevat avoimet kalliomaastot.
Lentoaika

Toukokuun loppupuolelta kesäkuun puoliväliin. Sopivina kesinä toinen sukupolvi mahdollinen (heinäkuussa).
Talvehtimismuoto

Kotelo.
Toukan ravintokasvi

Maksaruohot, erityisesti isomaksaruoho (Hylotelephium telephium) ja valkomaksaruoho (Sedum album).
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu Suomessa.

Kalliosinisiipi on taantunut voimakkaasti. Lajia voi havaita harvinaisena vain muutamilla paikoilla Etelä-Suomessa.

Kalliosinisiiven voi sekoittaa harjusinisiipeen, jolla myös on kaarevat täplät etu- ja takasiipien yläpinnalla. Kalliosinissiiven voi tunnistaa kuitenkin suuremmista reunatäplistä ja voimakkaammista mustista täplistä siipien alapinnalla.

Koiraat puolustavat pariutumisreviirejä kallioulkonemilla, puissa ja pensaissa. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien lehdille. Noin kuukauden kuluttua kehittyvillä toukilla on rauhanen, josta ne monien muiden sinisiipilajien tapaan erittävät sokeripitoista ja ravitsevaa eritettä, jota muurahaiset mielellään nuolevat. Tästä syystä muurahaiset toisinaan vierailevat toukkien luona ja suojelevat niitä. Toukat kotelotuvat kivien alle ja talvehtivat koteloina.

Stenurtsblåfugl

Taksonomi

Familie

Tribus