Limnocalanus macrurus
© Copyright: Kuvat:

Jan-Erik Bruun, Katriina Könönen

. All rights reserved.

Hankajalkaiset

Copepoda

  • Lajeja: Eurytemora affinis, Acartia bifilosa, Temora longicornis, Pseudocalanus elongatus, Limnocalanus macrurus ja Centropages hamatus
  • Ylemmät taksonomiset tasot: Arthropoda (Niveljalkaiset) – Crustacea (Äyriäiset) – Maxillopoda (Leukajalkaiset)
  • Koko: 1–2 mm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Hankajalkaiset ovat vesikirppujen ohella Itämeren toinen tärkeä eläinplanktonryhmä. Hankajalkaiset ovat pieniä äyriäisiä, jotka muodostavat tärkeimmän linkin merien mikroskooppisen kasviplanktonin ja kalojen välillä. Suurimmat hankajalkaisista voi nähdä paljain silmin, mutta lajinmääritykseen tarvitaan mikroskooppi. Hankajalkaiset on leukajalkaisten monimuotoinen alaluokka, jonka lahkoista kolme kuuluu planktoniin: Calanoida, ulappavesien planktiset keijuhankajalkaiset (pääasiassa merilajeja), Harpacticoida, pohjahankajalkaiset sekä Cyclopoida, ranta- ja lammikkovesien kyklooppihankajalkaiset (pääasiassa makean veden lajeja). Tärkein ryhmä pohjoisen Itämeren eläinplanktonissa on keijuhankajalkaiset, johon kuuluvat rannikkoalueella ja vähäsuolaisemmassa viihtyvistä lajeista Eurytemora affinis ja Acartia bifilosa sekä suolaisemmassa ja viileämmässä vedessä viihtyvät Temora longicornis, Pseudocalanus elongatus, Limnocalanus macrurus ja Centropages hamatus.
    Keijuhankajalkaisilla on sukkulamainen ruumis, joka muodostuu eturuumiista (prosoma) ja pyrstöosasta (urosoma). Päässä on kaksi tuntosarviparia ja yksi silmä. Tuntosarvista ensimmäiset ovat pitkät ja haarattomat liikuntaelimet, ja toiset ovat pienet. Päässä sijaitsevat lisäksi suuraajat: mandibelit, maxillit ja maxillipedit. Eturuumiissa ovat uimajalkaparit, joista takimmainen on yleensä muuntunut paritteluraaja (jota käytetään usein laji- ja sukupuolituntomerkkinä). Pyrstöosan jaokkeissa ei ole raajoja. Jaokkeista etummainen on genitaalisegmentti. Viimeiseen jaokkeeseen liittyy haarukkamainen furca, jossa on usein runsaasti sukasia.
  • Ravinto: Useimmat hankajalkaiset laiduntavat mikroskooppisia leviä tai hajoavaa, elollista ainesta vesimassasta. Jotkut lajit ovat petoja ja ne pystyvät saalistamaan itseään pienempiä eläimiä, mm. vesikirppuja. Useat hankajalkaislajit ovat kaikkiruokaisia syöden planktonlevien lisäksi myös mikroeläinplanktonia.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Hankajalkaisia tavataan koko Itämeren pelagiaalissa (vapaan veden alueella).
  • Lisääntyminen: Pariutumisvaiheessa koiras tarttuu naaraaseen ensimmäisen tuntosarviparin avulla, minkä jälkeen koiras siirtää tarttuvapintaisen siittiöpakettinsa naaraan sukuelimen suulle, eturuumiin paritteluraajojen väliin. Keijuhankajalkaiset munivat munansa joko vapaasti veteen tai kantavat niitä mukanaan munapussissa kuoriutumiseen asti. Joidenkin lajien (E. affinis) munat ovat saalistuksen kestäviä, ts. ne eivät sula pedon ruuansulatuskanavassa. Eräät keijuhankajalkaiset tuottavat lepomunia, jotka säilyvät pitkään elinkykyisinä pohjan sedimenteissä ja joiden avulla uusi yhteisö voi syntyä ympäristöolojen parannuttua tai talven jälkeen.

Hankajalkaiset kehittyvät muodonvaihdosten kautta. Välivaiheesta toiseen siirryttäessä hankajalkainen luo kuorensa. Munasta kuoriutuu nauplius-toukka, jolla on aluksi 3 jalkaparia. Kuuden kuorenluonnin aikana toukka kehittyy kopepodiitiksi. Kopepodiittivaiheet alkavat muistuttaa aikuista eläintä. Raajaparien ja takaruumiin jaokkeiden määrä lisääntyy yksilönkehityksen edetessä. Myös kopepodiitti käy läpi kuusi (esiaikuis)vaihetta, joista viimeinen on sukukypsä kehitysaste eli aikuinen hankajalkainen, joka ei enää luo kuortaan.

Hankajalkaiset ovat tärkeää ruokaa monille kalalajeille, mm. silakalle. Kun Itämeri muuttui vähäsuolaisemmaksi 1980- ja 1990-luvuilla, hankajalkaisten määrän väheneminen näkyi myös silakan vähentymisenä.

Nauplius

Nauplius on äyriäisten toukkavaihe. Hankajalkaisten nauplius-toukka kayttää uimiseen raajojen (joita ei ole) sijaan tuntosarvia (kutsutaan myös antenneiksi). Nauplius-vaiheelle on tyypillistä yksisilmäisyys (paritonta silmää kutsutaan yleensä nauplius-silmäksi).

Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page