Ruppia maritima Ruppia maritima Ruppia maritima Ruppia cirrhosa Ruppia cirrhosa Ruppia cirrhosa
© Copyright: Kuvat:

Ville Karvinen, Jouni Leinikki, Metsähallitus

Hapsikat

Merihapsikka, Kiertohapsikka

Ruppia maritima, Ruppia cirrhosa

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Tracheobionta (Putkilokasvit) – Alismatales (Sarpiomaiset)
  • Heimo: Potamogetonaceae (Vitakasvit) Joissakin teoksissa Ruppiaceae (Hapsikkakasvit)
  • Koko: 10–40 cm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Hapsikat (Ruppia) on vesikasvisuku Alismatales-lahkossa. Toisinaan hapsikat on sijoitettu hapsikkakasvien (Ruppiaceae) heimoon, mutta nykyään ne sisältyvät vitakasveihin (Potamogetonaceae). Merihapsikka ja kiertohapsikka ovat hentoja kapealehtisiä uposkasveja, joiden suikertavan juurakon jokaisesta nivelestä kohoaa pystyverso. Molempien lajien lehdet ovat tupellisia, rihmamaisia ja suurennuksella katsottaessa kärjestä heikosti sahalaitaisia. Merihapsikan yleensä vaaleanvihreät tai ruskeahkot lehdet ovat 3–10 cm pitkiä ja 0,2–0,5 mm leveitä, tarkemmin tarkasteltaessa suippokärkisiä ja epätasaisesti sahalaitaisia. Lajin hedelmystöt ovat perättömiä tai lyhytperäisiä. Perä saattaa kaartua, mutta ei kiertyä spiraaliksi. Sen päähän kehittyvät hedelmät eli pähkylät ovat vinon, epäsymmetrisen näköisiä. Kiertohapsikan tummanvihreät lehdet ovat 4–10 cm pitkiä ja alle 1 mm leveitä, kärki on tylppä tai pyöreähkö. Tarkemmin tarkasteltaessa lehdet ovat tasaisen sahalaitaisia. Kiertohapsikan helpoin tunnusmerkki on lajin 10–50 cm pitkä hedelmäperä, joka on tunnusomaisella spiraalikierteellä. Hedelmäperän päähän kehittyvät pähkylät ovat symmetrisesti sipulinmuotoisia.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Merihapsikka ja kiertohapsikka ovat mereisiä lajeja ja esiintyvät merialueellamme Suomenlahdelta Merenkurkun korkeudelle saakka. Molemmat lajit ovat hyvin yleisiä varsinkin matalassa vedessä. Kiertohapsikka suosii avoimempia ulkosaariston hiekkarantoja, missä se kasvaa usein melko syvässä vedessä. Merihapsikka tuntuu viihtyvän hieman suojaisemmilla hiekka- ja liejupohjilla ja matalassa, n. 0,2–0,4 m syvyisessä vedessä.
  • Lisääntyminen: Kukkiminen ja hedelmänmuodostus on lajilla verrattain yleistä. Pölyttyminen tapahtuu kuitenkin varsin monimutkaisella tavalla: lankamainen hedelmäperä kukkineen kasvaa pinnalle ja tyynellä säällä siitepöly kerääntyy hedelmäperään. Pölyttymisen jälkeen hedelmäperä vetäytyy takaisin pohjaan, jossa hedelmät kehittyvät. Usein laji lisääntyykin paremmin aaltojen irrottamien versojen avulla.
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page