Zannichellia palustris Zannichellia palustris Z. palustris var. repens Z. palustris var. repens
© Copyright: Kuvat:

Essi Keskinen, Pekka Lehtonen, Jouni Leinikki, Metsähallitus

. All rights reserved.

Haurat

Zannichellia spp.

  • Lajeja: Isohaura (Zannichellia major), Merihaura (Zannichellia palustris)
  • Ylemmät taksonomiset tasot: Tracheobionta (Putkilokasvit) – Alismatales (Sarpiomaiset)
  • Heimo: Potamogetonaceae (Vitakasvit). Joissakin teoksissa Zannichelliaceae (Haurakasvit)
  • Koko: 10–40 cm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Haurat ovat monimuotoisia, hentoja uposkasveja, joiden suikertavan juurakon joka toisesta nivelestä lähtee pystyvarsi. Kukallisissa versonosissa lehdet ovat hapsimaisesti tav. kolmittain säteittäisesti. Tasasoukat–suipot lehdet ovat yksisuoniset, sahalaidattomat ja ikorvakkeelliset mutta tupettomat. Juurakon pystyvarrettomissa nivelissä on vain tupellinen, kalvomainen alalehti, joka mätänee pois melko nopeasti.
    Isohauran pystyvarsi on niukkahaarainen ja tav. alle 15 cm pituinen. Sen lehtilapa on tav. 2–4 cm pitkä, n. 1 mm leveä ja keskisuoni on selvästi erottuva. Vaaleanvihreä juurakko on voimakkaasti kaareva, painaen kasvin alustaansa vasten. Isohauran pienistä, lehtitaipeissa sijaitsevista kukista kehittyy nippu herneenpalkomaisia, punaruskeita, n. 3 mm pituisia käyriä pähkylöitä, joiden ota on 1,5–2 mm pitkä, vähintään puolet pähkylän pituudesta. Pähkylän perän pituus on 0,3–0,8 mm.
    Merihauran lehtilapa on tav. 2–3 cm pitkä, enintään 0,5 mm leveä ja keskisuoni on epäselvä. Pähkylä on lähes suora, tav. vihreä tai vaaleanruskea ja sen ota on pisimmillään n. 1,3 mm pitkä, yleensä enintään 1/3 hedelmän pituudesta. Pähkylä on lyhytperäinen tai perätön.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Lajit esiintyvät koko Itämeressä. Merihaura kasvaa paikoittain yleisenä matalassa vedessä lieju-, hiekka- ja sorapohjilla. Harvinaisempi isohaura on sopeutunut merihauraa paremmin ulkosaariston aallokkoisemmille rannoille.
  • Lisääntyminen: Molemmilla lajeilla on samassa lehtihangassa yksi hedekukka ja yksi emikukka. Ne lisääntyvät miltei yksinomaan siementämällä ja siemenet saattavat levitä pitkiäkin matkoja vesilintujen ulosteiden mukana. Molemmilla lajeilla juurakko on monivuotinen. Isohauralla myös pystyversot voivat talvehtia.
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page