© Copyright: Kuvat:

Jan-Erik Bruun, Ivan Kuprijanov, Pekka Tuuri

. All rights reserved.

Hietakatkarapu

Crangon crangon

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Arthropoda (Niveljalkaiset) – Crustacea (Äyriäiset) – Malacostraca (Kuoriäyriäiset) – Decapoda (Kymmenjalkaiset)
  • Heimo: Crangonidae
  • Koko: Itämeressä 50–60 mm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Hietakatkarapu on pitkänkapea katkarapulaji, perusväriltään ruskea tai kellertävän ruskea ja vaihtelevasti harmaiden tai mustien laikkujen kuvioima. Pohjan lähellä uivaa hietakatkurapua on vaikea havaita, koska se pystyy vaihtamaan väriä alustansa mukaan. Lajin kahdessa ensimmäisessä jalkaparissa on sakset; ensimmäisen, selvästi rotevamman jalkaparin sakset ovat paljon isommat. Hietakatkaravun erottaa parhaiten useimmista muista katkaravuista siitä, että sen pään etureunassa, silmien välissä on vain lyhyt, tylppä otsapiikki (rostrum). Pitempi tuntosarvipari on lähes ruumiin pituinen. Lajin selkäkilvessä on kolme pientä piikkiä, yksi keskilinjassa ja yksi sen kummallakin puolella. Uhan lähestyessä se pystyy pakenemaan nopeasti pyrstön näpäytyksellä.
  • Ravinto: Hietakatkaravut ovat kaikkiruokaisia. Pienet yksilöt syövät kasvinosia ja pieniä äyriäisiä, isommat mm. simpukoita ja monisukasmatoja. Isot yksilöt hallitsevat elinalueitaan syöden pois pienemmät lajitoverinsa.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Hietakatkarapua tavataan Itämeressä alueella, joka ulottuu etelästä keskiselle Suomenlahdelle ja Saaristomerelle, itäisestä Suomenlahdesta ja Pohjanlahdesta laji puuttuu. Se elää läpi vuoden matalissa hiekka- tai sorapohjaisissa rantavesissä, päiväsaikaan kaivautuneena hiekan sisälle. Syksyllä laji vaeltaa lisääntymään 5–20 m syvyyteen.
  • Lisääntyminen: Valtamerissä hietakatkarapu lisääntyy 2–3 kertaa vuodessa, mutta Itämeren kylmissä ja vähäsuolaisissa vesissä korkeintaan kerran vuodessa. Itämeressä pariutuminen tapahtuu keväällä tai alkukesällä 5–30 m syvyydessä. Koiras luovuttaa siittiöpaketin (spermatoforin) naaraalle. Naaras kantaa 300–2500 munaansa mukanaan n. 5–10 viikkoa, joskus läpi talven seuraavaan kevääseen asti. Munista kuoriutuneet, planktiset ns. zoeae-toukat elävät vapaasti pelagiaalissa ja muuttuvat aikuismuodoksi noin kuukaudessa. Toukka saalistaa hankajalkaisäyriäisiä, mutta myös muita pieneliöitä. Sukukypsyyden hietakatkarapu saavuttaa noin vuoden ikäisenä. Osa hietakatkaravuista vaihtavaa sukupuolta kasvaessaan, pienet/nuoret ovat usein koiraita, isot/vanhat naaraita. Lajin elinkaari on 2–3 vuotta.
  • Samannäköisiä lajeja: leväkatkarapu

Hietakatkarapu-populaatioiden tiheydet ovat huomattavasti suurempia Itämeren ulkopuolella. Siellä ne muodostavat merkittävän ravinnonlähteen monelle kalalajille, mm turskalle. Myös ihminen pyydystää hietakatkaraapuja suuria määriä ravinnokseen. Pohjois-Euroopassa lajilla onkin huomattava kaupallinen merkitys.

Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page