© Copyright: Kuvat:

Visa Hietalahti, Antti Koli, Sanna Saari

. All rights reserved.

Hietasimpukka

Mya arenaria

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Mollusca (Nilviäiset) – Bivalvia (Simpukat)
  • Heimo: Myidae
  • Koko: 30–50 mm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Hietasimpukka on yksi kuudesta Suomen vesillä Itämeressä tavattavasta mereisestä simpukkalajista. Se on pohjaan kaivautuva, suolaisen veden simpukkalaji. Väriltään se on likaisenvaalea ja muodoltaan pitkänomaisen soikea. Se kaivautuu pohjahiekkaan jopa 20 cm syvyyteen ja työntää sieltä hengitys- ja ravintoputkensa (sifonsa) pohjan pintaan. Kalkinvalkea, hieman munamuotoinen kuori on elävällä simpukalla usein ohuen, ruskean pintarakenteen peittämä. Vasemman kuorenpuoliskon saranaosassa on selvästi näkyvä, lehtimäinen hammas, jolla pienet yksilöt varmimmin erottaa liejusimpukasta (Macoma baltica). Hietasimpukan sifot ovat pitkät ja yhteenkasvaneet, ja voivat venyä yli kaksi kertaa kuoren pituisiksi. Simpukka ei kerran kaivauduttuaan yleensä liiku paikaltaan. Veden alla kaivautuneesta hietasimpukasta ei näy muuta kuin sifojen pää, jonka aukkoja reunustavat suhteellisen vahvarakenteiset, pistesilmillä varustetut aistilonkerot. Häirittynä simpukka vetää sifonsa pohjan sisään, ruskean pintaosan suojaamia putkia se ei kuitenkaan voi kokonaan vetää kuorensa suojaan. Hietasimpukka pystyy tarvittaessa elämään ilman happea useamman päivän ja liuottamaan aineita kuorestaan happamuuden puskurointiin.
  • Levinneisyys, elinympäristö ja ravinto: Hietasimpukkaa tavataan eteläiseltä Itämereltä keskiselle Suomenlahdelle ja Selkämerelle. Merenkurkusta ja Perämereltä se puuttuu. Hietasimpukka elää pääasiassa hiekkapohjilla matalassa vedessä vesirajasta 15 m syvyyteen saakka. Yleensä se on kaivautuneena pohjaan muutaman sentin syvyyteen, jossa se suodattaa planktoneliöstöä ja muuta orgaanista ainesta vedestä sifonsa avulla. Hietasimpukka on vieraslaji ja kotoisin Pohjois-Amerikan itärannikolta. Eurooppaan se tuli 1300–1500-luvuilla. Kotiseudullaan hietasimpukkaa kerätään kaupallisesti ihmisravinnoksi erityisesti Uudessa Englannissa. Laji on melko herkkä ympäristön saasteille.
  • Samannäköisiä lajeja: vaeltajasimpukka

Monet kahlaajalinnut, kuten kuovit ja meriharakat syövät mielellään hietasimpukoita; yli 15 cm:n syvyyteen kaivautuneet simpukat ovat kuitenkin turvassa.

Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page