Palaemon adspersus Palaemon adspersus Palaemon adspersus Palaemon adspersus Palaemon elegans Palaemon elegans Palaemon elegans Palaemon elegans
© Copyright: Kuvat:

Katriina Könönen, Petteri Tolvanen, Pekka Tuuri

Leväkatkarapu

Palaemon adspersus

  • Synonyymi: Palaemon fabricii

Sirokatkarapu

Palaemon elegans

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Arthropoda (Niveljalkaiset) – Crustacea (Äyriäiset) – Malacostraca (Kuoriäyriäiset) – Decapoda (Kymmenjalkaiset)
  • Heimo: Palaemonidae
  • Koko: 6–8 cm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Molemmilla lajeilla on huomiota herättävä, kapea ja terävä otsapiikki. Leväkatkaravulla sen yläreunassa on 5–6 väkästä, joista yksi silmäkuopan takapuolella ja toinen sen yläpuolella. Otsapiikin alareunassa on 3–5 (toisinaan 2–4) väkästä. Otsapiikin alla on selvästi erottuvia, tummia pigmenttilaikkuja. Tuntosarvet ovat molemmilla pitkät ja niillä on kaksi paria varsin sirorakenteisia saksia, joista toiset ovat hieman kookkaammat. Toisen rintaraajaparin lyhyempi saksenpuolisko (daktylopodiitti) on yli puolet propodiitin pituudesta. Leväkatkaravun tuntosarvet ja otsapiikki ovat pidemmät kuin hietakatkaravulla. Väriltään leväkatkarapu on elinympäristönsä mukaan vihertävä tai punertava, ruskeiden pilkkujen kirjaama.
    Suomenlahdelta vuonna 2003 löydetty sirokatkarapu on väritykseltään harmaan vihreänruskea ja tummien laikkujen ja poikkijuovien kirjaama (värit ovat voimakkaammat kuin leväkatkaravulla). Tällä tiikerikuviollisella lähilajilla erottuvat myös eturaajojen keltaiset ja siniset raidat selvemmin kuin leväkatkaravulla. Sirokatkaravulla otsapiikki on lievästi ylöspäin taipunut, sen yläreunassa on 7–9 väkästä, joista 3 (joskus 2) sijaitsee silmäkuopan takapuolella. Otsapiikin alareunassa on 3 (toisinaan 2–4) väkästä. Otsapiikin alla ei tällä lajilla esiinny selvästi erottuvia pigmenttilaikkuja. Toisen rintaraajaparin lyhyempi saksenpuolisko (daktylopodiitti) on yli 1/3, mutta alle 1/2 propodiitin pituudesta.
  • Ravinto: Molemmat lajit ovat kaikkiruokaisia, syöden kasviainesta ja pieniä eläimiä, jopa kaloja tai muita leväkatkarapuja.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Leväkatkarapu on melko yleinen matalassa vedessä rakkolevän ja muun kasvillisuuden kuten meriajokkaan seassa, eteläisellä Itämerellä, Varsinaisella Itämerellä, keskisellä Suomenlahdella ja eteläisellä Selkämerellä. Talvella laji siirtyy syvemmälle, 5–10 metriin.
    Sirokatkarapu on laivaliikenteen mukana Itämereen tullut vieraslaji. Sitä on tavattu rannikollamme Lounais-Suomesta Loviisaan saakka paikoin runsaslukuisenakin.
  • Lisääntyminen: Leväkatkaravun lisääntyminen on pitkälti samanlainen kuin hietakatkaravulla. Sirokatkaravun lisääntymisestä rannikollamme ei ole tietoa.
  • Samannäköisiä lajeja: hietakatkarapu
  • Haitallisuusluokitus: Sirokatkarapu kuuluu luokkaan tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji.
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page