© Copyright: Kuvat:

Katriina Könönen, Metsähallitus, Sanna Saari

. All rights reserved.

Leväsiira

Idotea baltica

  • Synonyymi: Idotea balthica
  • Ylemmät taksonomiset tasot: Arthropoda (Niveljalkaiset) – Crustacea (Äyriäiset) – Malacostraca (Kuoriäyriäiset) – Isopoda (Siirat)
  • Heimo: Idoteidae
  • Koko: Koiraat 10–30 mm, naaraat 10–18 mm.
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Leväsiira on muodoltaan pitkänsoikea ja litteä siiralaji. Kuten kahdella Itämeressä elävällä lähisukulaisellaan, sen pyrstölevyssä (telson) on kolme selkeää hammasta, joista keskimmäinen on pisin. Jaokkeiden 2–4 reunoilla on selvät sivulevyt, jotka ulottuvat saman jaokkeen takareunaan asti – tuntomerkki, jolla sen erottaa lähisukulaisistaan. Tuntosarvet ovat pitkät, ulottuen jaokkeen 3 tasalle asti. Kävelyraajat ovat lähes samanlaiset. Leväsiiran väritys vaihtelee paljon vihertävästä ruskeaan, mustaan tai punaiseen, kuviointi pilkullisesta läikikkääseen tai raidalliseen. Naaraat ovat yleensä koiraita tummempia. Kuviointi johtuu osittain perintötekijöistä, auttaen populaatioita naamioitumaan, mutta siirat pystyvät myös vaihtamaan väritystään lähiympäristönsä mukaan.
  • Ravinto: Päiväsaikaan leväsiirat oleskelevat rakkolevien tai putkilokasvien päällä syöden niiden tuoretta solukkoa. Leväsiiroilla on poikkeuksellinen kyky syödä parkkihappoja sisältäviä rakkoleviä. Yöaikaan leväsiirat liikkuvat rakkoleväpuskasta toiseen, sekä syöden että etsien mahdollista pariutumiskumppania.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Leväsiira on Itämeren rannoilla elävistä kolmesta leväsiiralajista yleisin. Kaikki kolme leväsiiralajia elävät rannan matalissa vesissä rakkolevän ja muun rantakasvillisuuden seassa. Levä- ja hoikkaleväsiira (I. chelipes) elävät koko Itämeren alueella, eteläisempi tyrskyleväsiira (I. granulosa) puuttuu Pohjanlahdelta ja itäiseltä Suomenlahdelta.
  • Lisääntyminen: Itämeren leväsiiralajit parittelevat keväällä tai alkukesällä. Koiraat ruiskuttavat siittiönsä naaraan kahteen sukuaukkoon. Naaras kuljettaa kehittyviä munia takimmaisien jalkojen ja selkäkilven välissä olevassa alkiotaskussa. Heinäkuussa naaras vapauttaa noin 100 poikasta, nuoruusvaiheet ovat silloin aikuisen kaltaisia, viimeinen jalkapari niiltä kuitenkin puuttuu. Poikaset hakevat ravintonsa rannan rihmaleväkasvustoista syöden pääasiassa sieltä löytämiään pieniä piileviä. Elokuussa ne siirtyvät rihmalevävyöhykkeestä rakkolevävyöhykkeeseen. Itämeren leväsiiralajit tuottavat jälkeläisiä vain kerran vuodessa.
  • Samannäköisiä lajeja: hoikkaleväsiira, tyrskyleväsiira

On arveltu, että rakkolevää syövät nälkäiset siiralaumat heikentävät rakkoleväkasvustojen (ns. leväsiirojen lastenkammarien) elinmahdollisuuksia etenkin rehevöityneillä alueilla.
Leväsiiralajit ovat tärkeää ravintoa mm. ahvenelle.

Muita saman suvun lajeja
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page