© Copyright: Kuvat:

Jan-Erik Bruun, Katriina Könönen, Sanna Saari

. All rights reserved.

Liejusimpukka

Macoma baltica

  • Synonyymeja: Itämerensimpukka, Macoma balthica
  • Ylemmät taksonomiset tasot: Mollusca (Nilviäiset) – Bivalvia (Simpukat)
  • Heimo: Tellinidae (Liejusimpukat)
  • Koko: Täysikasvuisena halkaisijaltaan 10–100 mm, meillä yleensä 15–25 mm.
  • Ulkonäkö: Kasvurenkaiden kuvioima kuori on väriltään valkoinen tai vaaleanpunainen, mutta tummuu vähähappisissa oloissa. Kuori on hento, litteä, soikea tai hieman kolmiomainen ja vaaleanpunertavana se muistuttaa peukalonkynttä. Saranaosassa ei ole selviä hampaita.
    Itämeren vähäsuolaisissa lahdissa elää pieniä makean veden simpukkalajeja, mm. muutaman millimetrin kokoisia hernesimpukoita (Pisidium spp.), jotka voi sekoittaa pieniin liejusimpukoihin.
  • Elinympäristö ja ravinto: Liejusimpukka on Itämeren pehmeiden pohjien valtalaji. Se kaivautuu sedimenttiin noin 10 cm syvyyteen missä se suodattaa planktoneliöstöä, bakteereita ja muuta orgaanista ainesta sedimentin pinnalle ulottuvan, putkimaisen sifoninsa avulla. Lajilla on kaksi ohutta, 5–8 cm pitkää sifonia, sisään- ja ulospäinsuuntautuvalle vedelle. Kaivautumisen takia eläviä liejusimpukoita on vaikea havaita. Kuolleena simpukasta jää pelkkä kuori, joka paljastuu kun virtaukset kuljettavat pohja-ainesta pois.
  • Levinneisyys: Liejusimpukka pystyy elämään sekä hyvin vähäsuolaisessa murtovedessä että vähähappisissa oloissa ja siksi se on runsaslukuisin ja laajimmin levinnyt simpukkalaji Itämeressä. Parhaiten se viihtyy 2–5 metrin syvyydessä, missä sitä voi olla satoja yksilöitä neliömetrillä, mutta sen elinympäristö ulottuu myös syvemmälle, jopa 70–80 metrin syvyyteen asti. Koviin vedenalaisiin pintoihin se ei tartu.
  • Lisääntyminen: Liejusimpukka lisääntyy keväisin, jolloin sen sukusolut ja toukat liikkuvat vapaasti vedessä.
  • Samannäköisiä lajeja: idänsydänsimpukka, pikkusydänsimpukka, hietasimpukka, hernesimpukka (makean veden laji)

Liejusimpukat ovat yleisiä myös pohjoisten valtamerten rannoilla ja jokien suistoissa, missä ne ovat tyypillisesti vuorovesivyöhykkeen eläimiä. Geneettisesti Itämeren liejusimpukka on Tyynenmeren ja Atlantin sekakantaa.

Sifoni

Sifoni on kotiloille tyypillinen putkimainen elin (suppilo), joita simpukoilla on yleensä kaksi (sisään- ja ulosvirtausputki eli hengitys- ja hylkykuppi). Muilla nilviäisillä sifoniputkia on vain yksi. Sifonia nilviäiset käyttävät ennen kaikkea hengitykseen ja ravinnon hankkimiseen mutta myös liikkumiseen ja lisääntymiseen.

Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page