© Copyright: Kuvat:

Ville Karvinen, Priit Kersen, Essi Keskinen, Georg Martin, Metsähallitus, Sanna Saari

. All rights reserved.

Meriahdinparta

Cladophora rupestris

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Chlorophyta (Varsinaiset viherlevät) – Cladophorales
  • Heimo: Cladophoraceae
  • Koko: 1–20 cm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Meriahdinparta on kuusenvihreä, melko jäykkärakenteinen, tuuhea ja roteva harjamainen huisku. Laji on pienikokoisempi kuin viherahdinparta (C. glomerata), yleensä noin 3–10 cm. Meriahdinparta on tiheän toistuvasti haarautunut. Solujen pituus on 2–10 kertaa leveyttä pitempi. Haaroja lähtee jokaisesta, joka toisesta tai joka neljännestä päärangan solusta, ja ne muodostavat pienen kulman kääntyessään ylöspäin. Päähaaran solun yläpäästä voi lähteä jopa kuusi sivuhaaraa. Viherahdinparralla päähaaran soluista lähtee korkeintaan yksi sivuhaara. Meriahdinparran jäykkyys johtuu paksuista soluseinistä.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Itämerellä meriahdinpartaa esiintyy eteläiseltä Itämereltä Saaristomerelle, mutta laji puuttuu Suomenlahdelta ja Pohjanlahdelta. Meriahdinparta kasvaa kivipinnoilla noin 1–9 metrin syvyydessä pääasiassa rakkolevävyöhykkeen alapuolella, mutta myös rakkolevän aluskasvustossa. Laji viihtyy puolihämärässä ja koska se pitää suolaisesta vedestä, se kasvaa Itämeressä syvemmällä kuin Pohjois-Atlantilla. Selkämerellä irtonaisena kasvavat pienet ja vaaleanväriset meriahdinpartayksilöt muodostavat mattomaisia peitteitä 2–3 m syvyisillä hiekkapohjilla. Itäisellä Suomenlahdella meriahdinparta kasvaa tiheinä mattoina rakkolevävyöhykkeen alapuolella punalevävyöhykkeen tilalla.
  • Lisääntyminen: Monivuotisen meriahdinparran suvullinen ja suvuton vaihe ovat samannäköisiä. Laji lisääntyy siimallisilla itiöillä ja sukusoluilla. Niukkaravinteisissa olosuhteissa levä muodostaa tärkkelyksen täyttämiä leposoluja, joista kasvaa myöhemmin uusi rihma.
Muita saman suvun lajeja
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page