© Copyright: Kuvat:

Jan-Erik Bruun, Antti Koli

. All rights reserved.

Merimassiainen

Mysis mixta

  • Synonyymi: Merihalkoisjalkainen
  • Ylemmät taksonomiset tasot: Arthropoda (Niveljalkaiset) – Crustacea (Äyriäiset) – Malacostraca (Kuoriäyriäiset) – Mysida (Massiäyriäiset, synonyymi Halkoisjalkaiset)
  • Heimo: Mysidae
  • Koko: Koiraat 15–19 mm, naaraat 12–24 mm.
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Massiaislajien erottaminen toisistaan ei ole kovin helppoa ja lajin varmistamiseksi on syytä tutkia niiden pyrstön päättökilpeä (telson) sekä tuntosarvien tyvellä olevia levyjä. Kuten jäännemassiaisella (M. relicta) myös merimassiaisella on pyrstön päättökilvessä lovi ja pään tuntosarvilevyt suippenevat kärkeä kohti ja niiden ulkoreunoilla on sukasia. Jäännemassiaiseen verrattuna merimassiaisen tuntosarvilevy on pitkä ja kapea, noin 10 kertaa leveyttään pidempi. Merimassiainen on väritykseltään kellanvihreän tai -ruskean läpikuultavaa. Tuntosarvilevyissä on selviä väripilkkuja, mikä myös erottaa sen jäännemassiaisesta.
  • Ravinto: Jäännemassiaisen tapaan merimassiaisen yksilöt ovat opportunisteja, syöden joko saalistamiaan planktonäyriäisiä tai vedestä suodattamiaan pienleviä ja detritusta (kuollutta kasvi- ja eläinainesta). Kun eläinplanktonia on runsaasti, se on jäännemassiaisille ensisijainen ravinnonlähde, kun sitä on niukalti, massiaiset syövät kasviplanktonia tai detritusta mm. vesikasvien pinnoilta. Aikuiset saalistavat mieluiten vesikirppuja ja niiden lepomunia.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Merimassiainen on reliktilaji ja sitä tavataan Perämerta lukuun ottamatta koko Itämeren alueella. Laji elää päivisin termokliinin alapuolella pohjan läheisyydessä, mutta nousee yön turvin pintaveteen ruokailemaan.
  • Lisääntyminen: Merimassiainen lisääntyy jäännemassiaisen tapaan pääasiassa talvella. Naaras kantaa kehittyviä poikasia mukanaan vatsapuolen massimaisessa alkiotaskussa.
  • Samannäköisiä lajeja: jäännemassiainen

Termokliini ja halokliini

Termokliini on lämpötilan ns. harppauskerros eli vyöhyke, jossa veden lämpötila muuttuu syvyyssuunnassa huomattavan paljon. Kesällä termokliinin alapuolinen vesi on kylmempää kuin yläpuolinen, talvella päinvastoin.
Halokliini on suolaisuuden harppauskerros. Yleensä halokliini on termokliinia voimakkaampi eli veden suolaisuusero rajan molemmin puolin on suuri. (Suolaisempi vesi on raskaampaa eli se on syvemmällä.)

Muita saman suvun lajeja
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page