Stuckenia pectinata Stuckenia pectinata Stuckenia pectinata Hapsivita, Stuckenia pectinata Stuckenia pectinata Stuckenia pectinata
© Copyright: Kuvat:

Heidi Arponen, Karoliina Ilmarinen, Ville Karvinen, Essi Keskinen, Jouni Leinikki, Jukka Ylikörkkö

. All rights reserved.

Merivita

Potamogeton filiformis

Hapsivita

Potamogeton pectinatus

  • Synonyymi: Stuckenia pectinata
  • Ylemmät taksonomiset tasot: Tracheobionta (Putkilokasvit) – Alismatales (Sarpiomaiset)
  • Heimo: Potamogetonaceae (Vitakasvit)
  • Koko: 10–150 cm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Monimuotoisiin vitakasveihin kuuluvan merividan ja sitä muistuttavan hapsividan lehdet ovat aina kapeita, tupellisia ja korvakkeellisia. Molempien lajien liereät tai lähes liereät pystyvarret kasvavat riveissä pohjaa myötäilevistä maavarsista. Pystyvarren kärjestä lähtee tähkäperä, jonka pituus merividalla on 5–20 cm ja hapsividalla jopa 40 cm. Tähkä on 4-säteinen ja tavallisesti katkonainen. Hapsividan pystyvarsi haaroo koko pituudeltaan siksak-muodossa. Matalassa vedessä hapsivita voi olla pienikokoinen, vain 10–20 cm ja sen 3–7 cm pitkät ja 0,2–5 mm leveät lehdet ovat suippokärkisiä. Leveälehtisiä kasvumuotoja löytyy suojaisista lahdista. Hapsividan 2–4 cm pitkä lehtituppi on tyveen asti avoin ja laidoilta vaalea. Merivita on hapsivitaa pienempi, n. 10–20 cm korkea. Sen 0,5–2 cm pitkä lehtituppi on laidoilta tumma ja tyviosasta umpinainen. Merividan alle 1 mm leveät, 5–15 cm pitkät, usein tylppä- tai pyöreäkärkiset lehdet lähtevät enimmäkseen varren tyviosista.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Merivitaa kasvaa yleisenä Itämeren matalahkossa vedessä hiekka- ja kivirannoilla. Etelä-Itämerellä se esiintyy vain harvinaisena. Vahvan juurakkonsa avulla merivita kykenee kasvamaan sellaisissakin paikoissa, mistä jää kaapii useimmat muut kasvit pois. Hapsivita viihtyy syvemmässä vedessä, kasvaen hiekka- ja liejupohjilla n. 0,5–4 m syvyydessä. Se sietää suolaisempaa vettä kuin muut vidat.
  • Lisääntyminen: Merivita kukkii jo kesäkuun loppupuolella. Pölytys tapahtuu kasvin muodostaman kaasukuplan sisässä. Elokuuhun mennessä sen 2–3 mm kokoiset hedelmät ovat varisseet pohjaan. Kukkineet versot lisääntyvät myös irrottautuvista sivuversoista. Hapsivita kohottaa tähkänsä ja siitepölynsä kaasukuplien avulla kellumaan vedenpinnalle pölytystä varten. Pölyttyneistä kukista muodostuneet, 3–5 mm kokoiset hedelmät, ajautuvat uusille kasvupaikoille.
Tuppivita

Potamogeton vaginatus

Tuppivita on yleensä toispuolisesti haarova, jopa 1,5 m pitkä vita, jota voi tavata Pohjanlahden rantojen tuntumassa Selkämereltä Perämerelle. Tuppividan nimi tulee lehtien tupellisuudesta. Muillakin vidoilla lehdet ovat tupellisia, mutta tuppividalla tupet ovat suurempia kuin muilla, noin 5 cm. Tuppiviita voi risteytyä merividan ja hapsividan kanssa.

Muita saman suvun lajeja
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page