© Copyright: Kuvat:

Seija Hällfors

. All rights reserved.

Piilevät

Bacillariophyta

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Chromalveolata – Heterokontophyta (Ruskeat levät)
  • Koko: Yksittäiset solut yleensä mikroskooppisen pieniä, mutta yli 1 mm kokoisiakin lajeja on.
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Piilevät ovat yksisoluisia, yksittäisoluina tai yhdyskuntina eläviä lajeja. Luonteenomaisin piirre niille on kahdesta puoliskosta muodostunut piidioksidipitoinen vahva soluseinä, frustuli. Solu muistuttaa rasiaa, jolla on lähes samankokoiset kansi ja pohja. Kuoren kuvionti on suvulle ja lajille tyypillinen. Kuoressa voi olla erilaisia ulokkeita, sukasia tai piikkejä vajoamista estämässä tai pitämässä solua yhdessä viereisen solun kanssa ketjumaisissa yhdyskunnissa. Piilevät ovat tavallisesti kellanruskeita ja muodoltaan silmiinpistävän symmetrisiä.
  • Esiintyminen ja elinympäristö: Itämeren kasviplanktonissa piilevät on tärkeä ja monilajinen leväryhmä, kaikkiaan on määritetty noin 700–800 lajia. Osa on aidosti planktisia, osa taas planktoniin irronneita litoraalin epifyyttisiä (kasvin pinnalla kasvavia) ja benttisiä (pohjalla eläviä) lajeja. Myös Itämeressä piilevien maksimiesiintymät ovat kylmien vesien aikana. Osa lajeista esiintyy myös jään onkaloissa. Tyypillisiä ns. kevätkukinnan lajeja ovat Thalassiosira ja Chaetoceros-sukujen lajit, sekä Skeletonema costatum, Achnanthes taeniata, Diatoma tenuis, Fragilariopsis cylindrus, Nitzschia frigida sekä Navicula vanhoeffenii.
    Monet lajit esiintyvät pieninä määrinä ympäri vuoden. Keski- ja loppukesästä runsastuvat usein pienet kiekkomaiset piilevät etenkin rehevöityneillä alueilla. Itämeren kannat eivät toistaiseksi ole osoittautuneet myrkyllisiksi.
  • Lisääntyminen: Piilevät lisääntyvät lähinnä suvuttomasti jakautumalla kahtia, jolloin rasian tavoin limittäin sijaitsevat piikuoren puolikkaat, kansi ja pohja erkanevat toisistaan ja näin syntyneet tytärsolut kasvattavat pienemmän kuoripuoliskon eli pohjan alkuperäisen sisään. Sukupolvien kuluessa uusien piilevien koko pienenee jopa 60 prosenttia muutamassa kuukaudessa, kunnes minimikoon saavutettuaan levät synnyttävät (yleensä suvullisesti) itiöitä, jotka kasvavat jälleen normaalikokoisiksi soluiksi ja sykli alkaa uudelleen.

Litoraali

Litoraali tarkoittaa rantavyöhykettä, tarkemmin rajattuna ylimmän vedenpinnan tasolta kasvillisuuden alarajaan asti tai vielä tarkemmin ranta-aluetta, joka alkaa kuivalta maalta etäisyydeltä, johon rantaroiskeet yltävät ja päättyy syvyyteen, jossa kasveja vielä kasvaa.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page