© Copyright: Kuvat:

Sanna Saari

. All rights reserved.

Pilviruskolevä

Ectocarpus siliculosus

Lettiruskolevä

Pilayella littoralis

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Phaeophyta (Ruskolevät) – Ectocarpales
  • Heimot: Ectocarpaceae & Acinetosporaceae
  • Koko: 1–30 cm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Pilviruskolevä on vaaleanruskea, hento, kahteen osaan (Y-haara) haaroittunut yksisolurivinen ruskolevä, joka kasvaa 5–20 cm korkuisina puskina. Se voi peittää laajoja alueita kasvualustastaan ja näyttää ruskealta pilveltä. Pilviruskolevän voi sekoittaa lettiruskolevään, mutta pilviruskolevä on tavallisesti hennompi ja tuntuu käsiteltäessä limaiselta, lettiruskolevältä tämä ominaisuus puuttuu. Auringon tai piilevien vaalentama viherahdinparta (Cladophora glomerata) saattaa myös muistuttaa pilviruskolevää. Pilviruskolevän varmuudella erottaminen lettiruskolevästä vaatii kuitenkin mikroskoopin. Lettiruskolevä on pääosin vastakkaisesti haarova, mitä pilviruskolevä ei ole. Pilviruskolevän itiöpesäkkeet ovat Pohjois-Itämerellä monilokeroisia ja sijaitsevat rihman päässä. Pilviruskolevän soluissa on 1–2 nauhamaista, spiraalille kiertynyttä värihiukkasta. Lettiruskolevän sivuhaarojen tyvessä sijaitsevat itiöpesäkkeet voivat olla sekä yksi- että monilokeroisia. Lettiruskolevän viherhiukkaset ovat kiekkomaisia.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Molemmat ruskolevät esiintyvät yleisenä koko Itämeressä, lettiruskolevä puuttuu kuitenkin Perämeren pohjoisosista. Molemmat lajit kasvavat vedenrajasta 3 m syvyyteen kivien ja rakkolevän (Fucus vesiculosus) päällä, mutta myös irronneina. Kylmään sopeutunut, arktinen lettiruskolevä aloittaa kasvunsa jo helmikuussa, muodostaa keväällä paksuja mattoja ja kuolee keskikesällä. Pohjasta irronneesta, kuolleesta lettiruskolevästä koostuvat lautat ovat tuttu näky Saaristomerellä. Koska pilviruskolevä ei kasva alle 8-asteisessa vedessä, se aloittaa kasvunsa kesäkuun alussa, talvehtineet yksilöt jo toukokuussa. Molempia lajeja tapaa kivien ja mm. punalevien päältä noin 10 m syvyyteen saakka ja molemmat lajit talvehtivat pieninä kasvustoina rakkolevän pinnalla ja kallionuurteiden suojassa.
  • Lisääntyminen: Molemmat lajit lisääntyvät Itämeressä luultavasti vain suvuttomasti. Vuoden aikana useat sukupolvet seuraavat toisiaan.
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page