Audouinella spp. Rhodochorton spp. Rhodochorton spp. Rhodochorton spp. Rhodochorton spp. Rhodochorton spp. Hildenbrandia rubra Hildenbrandia rubra Hildenbrandia rubra
© Copyright: Kuvat:

Kaire Kaljurand, Priit Kersen, Essi Keskinen, Ivan Kuprijanov, Georg Martin, Metsähallitus

. All rights reserved.

Punanukat

Audouinella spp.

Samettipunalevät

Rhodochorton spp.

Punalaikkulevä

Hildenbrandia rubra

  • Heimot: Acrochaeticeae & Hildenbrandiaceae
  • Ylemmät taksonomiset tasot: Rhodophyta (Punalevät) – Acrochaetiales ja Hildenbrandiales
  • Koko: Alle 10 mm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Yhteistä näille lajeille on, että ne muodostavat punertavia, nukkamaisia kasvustoja koville alustoille ja vesikasvien pinnoille.
    Punanukat ovat väriltään punaisia tai sinertäviä, alle 1 cm kokoisia töyhtöjä, koostuen pyöreäkärkisistä, haarovista rihmoista. Mahdolliset itiöpesäkkeet erottuvat rihmoista selvästi.
    Samettipunalevät muodostavat nimensä mukaisesti samettimaisia mattoja, koostuen alusrihmastosta kohoavista, yksisoluisista 0,2–1 mm rihmoista, jotka ovat usein kärjistä harjamaisesti haarauteneita. Lajit muistuttavat punanukkia, mutta mikroskoopilla voidaan nähdä, että niiden soluissa on useita levymäisiä värihiukkasia (kloroplasteja), kun ne punanukilla ovat nauhamaisia.
    Punalaikkulevä on veren-, kellan- tai ruskeanpunainen levä, joka muodostaa erittäin ohuen, kalvomaisen maton kivipinnoille. Mikroskoopilla erottuu mehiläiskennostoa muistuttava, vaalealaikullinen pinta, jonka alla on pitkulaisia pystysoluja. Leväyksilö erottuu verenpunaisena täplänä.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Punanukka on mereinen laji ja sitä esiintyy eteläiseltä Itämereltä Suomenlahdelle ja Merenkurkkuun. (Yksittäisiä havaintoja on tehty Perämerellä Haaparannan edustalta.)
    Samettipunalevä on mereinen laji ja sitä tapaa tyypillisesti rakkolevän aluskasvina.
    Monivuotista punalaikkulevää tavataan yleisenä koko Itämeren alueella. Laji muodostaa jäkälämäisiä mattoja etenkin rakkoleväkasvustojen alle. Sen on havaittu estävän rakkolevän itiöitä asettumasta päälleen. Valolle herkkänä lajina punalaikkulevä viihtyy syvemmissä vesikerroksissa, jopa 30 metrissä, ollen Itämeren syvimmällä esiintyvä kasvilaji.
  • Lisääntyminen: Samettipunalevät ja punalaikkulevät lisääntyvät suvuttomasti itiöpesäkkeiden avulla, punanukilla on havaittu myös suvullista lisääntymistä.
  • Uhanalaisuus: Samettipunalevä on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi.
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page