Terebellides stroemi Pygospio elegans Fabricia stellaris Manayunkia aestuarina Manayunkia aestuarina
© Copyright: Kuvat:

Jan-Erik Bruun, Katriina Könönen

. All rights reserved.

Putkimadot

Serpulidae

  • Lajeja: Hiekkaputkimato (Pygospio elegans), Liejuputkimadot (Marenzelleria spp.), Terebellides stroemi, Boccardiella ligerica, Fabricia stellaris, Manayunkia aestuarina ja Fabriciola baltica
  • Ylemmät taksonomiset tasot: Annelida (Nivelmadot) – Polychaeta (Monisukasmadot)
  • Heimoja: Fabriciidae, Spionidae, Trichobranchidae
  • Koko: 0,5–5 cm
  • Ulkonäkö, erityispiirteet ja ravinto: Monisukasmatoihin (Polychaeta) kuuluvat putkimadot elävät paikallaan pehmeiden pohjien pintasedimentteihin rakentamissaan putkissa tai käytävissä. Itämerellä elää useita putkimatolajeja, mutta ne ovat usein pieniä ja suhteellisen vaikeasti havaittavia. Tässä käsitellään vain yleisimpiä Itämeressä esiintyviä putkimatolajeja.
    Terebellides stroemi on suurin etelästä Varsinaisen Itämeren pohjoisosiin levinnyt putkimato. Sen rakentama putki on tyypillisesti sileä ja 5 cm pitkä. Tällä vaalean oranssinpunaisella madolla on pään takaosassa neliosainen, punainen kidus ja edessä useita vaaleita lonkeroita, jotka eläin voi vetää sisäänsä. Laji on yleinen ja se elää Itämerellä pääasiassa yli 27 metrin syvyyksissä, sukeltajien ulottumattomissa, mutta on siitä havaintoja myös 10–25 metrin syvyyksistä.
    Hiekkaputkimato, (Claparède) ja Boccardiella ligerica (Ferronniere) ovat rakentamissaan, 1–2 cm pitkissä putkissa paikallaan eläviä, pieniä monisukasmatoja, jotka muistuttavat ulkoisesti toisiaan. Molemmat lajit ovat kellertäviä, pitkänohuita ja niillä on kaksi pitkää pyydystyslonkeroa. Boccardiellan viidennen jaokkeen voimakkaiden sukasten avulla sen erottaa parhaiten hiekkaputkimadosta. Noin 25 mm kokoisista putkistaan molemmat lajit pyydystävät pieneliöitä ympäröivästä vedestä, Boccardiellalla putki on U:n muotoinen.
    Fabricia stellaris, Manayunkia aestuarina ja Fabriciola baltica ovat kaikki pieniä, noin 5 mm pitkiä lajeja. Kaikilla kolmella on huiskumainen lonkerokruunu, jolla ne pyydystävät pieneliöitä vedestä. Fabrician ja Fabriciolan lonkerot ovat haaroittuvia viuhkoja, Manayunkialla yksinkertaisia.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Hiekkaputkimato rakentaa ohuen, ruskean hiekkaputkensa matalaan (4–20 m) veteen. Laji on yleinen ja sitä saattaa olla paikoitellen tuhansia yksilöitä neliömetrillä. Boccardiella on vieraslaji, joka tavattiin Varsinaisella Itämerellä ensimmäisen kerran 1969. Boccardiella on luultavasti sekin matalassa vedessä viihtyvä laji, joka kiinnittyy usein ajopuihin ja mm. tyhjiin simpukankuoriin.
  • Lisääntyminen: Hiekkaputkimato voi tilapäisesti jättää putkensa esim. lisääntyessään. Mato kiinnittää munakapselinsa kiinteille alustoille ja munista kuoriutuu sopivassa suolapitoisuudessa keijuvia toukkia.
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page