© Copyright: Kuvat:

Francisco Welter-Schultes

. All rights reserved.

Touhukotilo

Physa fontinalis

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Mollusca (Nilviäiset) – Gastropoda (Kotilot) – Basommatophora (Vesikeuhkokotilot)
  • Heimo: Physidae (Touhukotilot)
  • Koko: 8–10 mm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Touhukotilon kuori on vasenkierteinen, ominaisuus mikä erottaa sen esim. limakotiloista. Lähimpänä suuaukkoa oleva viimeinen puolikierros on paljon muita kierroksia isompi ja suuaukko aukeaa pitkäksi pisaran muotoiseksi halkioksi vasemmalle puolelle, mikä näkyy parhaiten, kun kotiloa tarkastellaan kuoren kärki ylöspäin. Aukon uloin huuli ei ole paksu vaan melko terävä. Kuori on läpikuultavan ohut, kiiltävä ja väriltään yleisimmin vaaleanruskea, vanhoilla yksilöillä harmaapilkkuinen. Kuoren kärki on tylppä ja pyöristetty, napa on suljettu. Kotilon lyhyt pää on huomattavasti laajempi kuin jalkaosa ja edestä tylppä tai jopa hieman sisäänpäinkaartuva. Touhukotilon tuntosarvet ovat ohuet ja pitkät, ja siirottavat melko leveässä kulmassa kahden puolen kotilon päätä. Silmät sijaitsevat tuntosarvien tyvellä. Muiden keuhkokotiloiden (Basommatophora) tapaan touhukotilolla on keuhkokammio eikä kiduksia. Sillä on kuitenkin leveät ihopoimut, jotka se saattaa levittää kuoren reunojen yli lisätäkseen ruumiin hengittävää pinta-alaa. Tehokkaamman ihohengityksen ansiosta touhukotiloa tapaa syvemmältä kuin limakotiloita.
  • Ravinto: Touhukotilo viihtyy parhaiten rannan kasvillisuuden seassa, etenkin rakkolevävyöhykkeessä, jossa se järsii kasviperäistä ainesta ruuakseen.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Suomenlahti, Saaristomeri ja koko Pohjanlahti. Touhukotilon on todettu sietävän suolaista vettä 6 ‰ asti. Happea laji vaatii enemmän kuin muut vesikotilot.
  • Lisääntyminen: Touhukotilo on kaksineuvoinen. Heti vasemman tuntosarven takana sijaitsee hieman vähemmän pigmentoitunut huokonen, josta eläimen penis työntyy ulos. Naaraspuolinen elin, pieni aukko, sijaitsee myös vasemmalla puolella, mutta se jää liikkuvalla kotilolla pääasiassa kuoren alle. Läpinäkyviä hyytelömäisiä n. 10 mm pitkiä munaryppäitä naaras kiinnittää mm. vesikasvien pinnoille. Kussakin ryppäässä on 10–20 munaa. Munat kuoriutuvat veden lämpötilasta riippuen 2–4 viikossa. Touhukotilon elinkaari on noin 1 vuosi.

Touhukotiloita kasvatetaan akvaarioissa lemmikkeinä ja pallokalojen ruoaksi.

Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page