© Copyright: Kuvat:

Katriina Könönen, Sanna Saari

. All rights reserved.

Vaeltajasimpukka

Dreissena polymorpha

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Mollusca (Nilviäiset) – Bivalvia (Simpukat)
  • Heimo: Dreissenidae
  • Koko: Suomessa 20–25 mm, muualla jopa 50 mm.
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Vaeltajasimpukan kuori on kolmiomainen tai ympyrän sektorin kaltainen, sinisimpukkaa (Mytilus trossulus x edulis) hieman pulleampi ja kuoren etupään kärki on terävä. Väritys vaihtelee; sahalaitaisen raidallinen värimuoto on yleisin, mutta lajista on myös kellanruskea, punaruskea, musta ja ruskeavalkoraitainen värimuoto. Lajilla on elastinen sarana mutta ei saranahampaita. Kuorenpuoliskot ovat samankokoiset ja niiden keskilinjassa, lähellä takapäätä on usein harjanne. Kuorten reunat muodostavat suoran sauman toisiaan vasten. Simpukan alapuoli on litistynyt tasaiseksi tai jopa koveraksi, minkä takia koko eläin pysyy pystyssä tasaisella alustalla. Vaeltajasimpukka kiinnittyy sinisimpukan tapaan kiinteille alustoille voimakkaiden byssus-rihmojensa avulla.
  • Levinneisyys, elinympäristö ja ravinto: Vaeltajasimpukka on ensisijaisesti sisävesissä elävä simpukkalaji. Se on levinnyt vieraslajina moniin luontaisen elinalueensa ulkopuolella sijaitseviin vesistöihin, ja sitä pidetään maailmanlaajuisesti yhtenä sadasta haitallisimmasta vieraslajista. Itämerellä sen levinneisyys ulottuu Etelä-Itämereltä Saaristomerelle ja Suomenlahdelle. Pohjanlahdella lajia ei ole vielä havaittu.
    Vaeltajasimpukan DNA:han perustuvat populaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että sekä Pohjois-Amerikan että Euroopan kannat ovat peräisin Ponto-Kaspian alueelta (Mustameri, Kaspianmeri, Asovanmeri ja Araljärvi). Itämerelle laji levisi jo 1800-luvulla laivojen mukana. Nykyisin sitä tavataan itäisellä Suomenlahdella. Laji elää kiinteille alustoille kiinnittyneenä ja suodattaa vedestä pieneliöitä. Suotuisissa oloissa vaeltajasimpukka muodostaa tiheitä yhdyskuntia sinisimpukan tavoin.
  • Lisääntyminen: Vaeltajasimpukka on yksineuvoinen. Aikuiset simpukat päästävät sukusolunsa veteen, jossa hedelmöitys tapahtuu. Lajilla on pelaginen, vapaasti keijuva, 0,1 mm:n kokoinen veliger-toukkavaihe. Toukalla on pieni kuori ja kaareva, ohuiden karvojen peittämä kieleke, jonka avulla se voi uida ja kerätä ravintoa. Tämä ominaisuus selittää osittain lajin nopean leviämisen.
  • Samannäköisiä lajeja: hietasimpukka, sinisimpukka, valesinisimpukka
  • Haitallisuusluokitus: Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji.

Haital Lista

Maailmanlaajuisesti vaeltajasimpukkaa pidetään hyvin haitallisena vieraslajina. Simpukat kiinnittyvät pohjan rakenteisiin ja toisiinsa ryppäiksi ja voivat muodostaa yhtenäisiä simpukkamattoja. Ne voivat tukkia vedenalaisia putkia ja haitata veneillä liikkumista. Yhdysvalloissa vaeltajasimpukan on arvioitu aiheuttaneen jo kymmenien miljardien tappiot. IUCN:n (kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) ylläpitämässä Global Invasive Species Database -listoissa tämä simpukkalaji onkin listattu maailman sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.

Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page