© Copyright: Kuvat:

Metsähallitus, Sanna Saari, Pekka Tuuri

. All rights reserved.

Viherahdinparta

Cladophora glomerata

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Chlorophyta (Varsinaiset viherlevät) – Cladophorales
  • Heimo: Cladophoraceae
  • Koko: 0,5–20 cm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Viherahdinparta kasvaa partamaisina, 0,5–20 cm korkeina kasvustoina vesirajassa. Se on vaalean- tai tummanvihreä tuuhea huisku muodostuen useista pienistä päärankaa ympäröivistä huiskuista, jotka ovat viistosti ylöspäin taipuneita. Lähellä vedenpintaa se makaa tiiviisti kivipintojen päällä, syvemmällä se muodostaa yhtenäisiä mattoja. Mikroskoopilla katsottaessa viherahdinparta koostuu yhden solun vahvuisista karkeantuntuisista rihmoista, jotka päättyvät isohkoon (20 µm) kärkisoluun. Solun pituus voi olla 10 kertaa leveyttään pitempi ja soluseinässä on pitkittäisiä ja poikittaisia säikeitä. Sivuhaarat lähtevät yksitellen selvän päärangan solujen yläosista. Sukusolut kehittyvät haarojen ylimpiin osiin. Avoimilla rannoilla kasvavat yksilöt ovat väriltään tummempia, niiden rakenne on karheampi isompien solujen vuoksi. Tummemman viherahdinparran saattaa sekoittaa meriahdinpartaan (C. rupestris), joka kasvaa Itämeressä tavallisesti syvemmällä. Aivan vesirajassa viherahdinparta vaalenee voimakkaassa auringonvalossa muuttuen keltaiseksi. Viherahdinparran seassa kasvaa usein myös kiiltävämmän näköistä suolilevää (Ulva spp.)
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Nopeakasvuinen viherahdinparta kasvaa vesirajasta puolen metrin syvyyteen koko Itämerellä. Kesäaikaan se onkin rihmalevävyöhykkeen ehdoton valtalaji. Rakkolevän puuttuessa viherahdinpartakasvustoja muodostuu syvemmällekin. Koska viherahdinparta on makean veden laji, kasvaa sitä Itämeren lisäksi sisävesistöissä. Laji viihtyy parhaiten ravinteikkaissa vesissä ja on selvästi hyötynyt Itämeren rehevöitymisestä.
  • Lisääntyminen: Viherahdinparta on pääasiassa yksivuotinen. Useat sukupolvet seuraavat toisiaan kasvukauden aikana. Syksyyn mennessä kevään yksilöt ovat yleensä kokonaan syrjäytetty. Jäiden säästämät yksilöt voivat kasvaa monivuotisiksi. Veden lämpötilan noustessa kesällä yli 17 asteen, viherahdinparta päästää rihmojen päissä kehittyneet itiönsä. Laji lisääntyy ainoastaan suvuttomasti, eli kaikki ahdinpartayksilöt ovat klooneja. Niukkaravinteisissa olosuhteissa levä muodostaa tärkkelyksen täyttämiä leposoluja, joista kasvaa myöhemmin uusi rihma.
  • Samannäköisiä lajeja: meriahdinparta, viher- ja huopasuti
Muita saman suvun lajeja
Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page