Eriocheir sinensis Eriocheir sinensis Carcinus maenas
© Copyright: Kuvat:

Essi Keskinen, Katriina Könönen, Petteri Tolvanen, Markku Yliniva

. All rights reserved.

Villasaksirapu

Eriocheir sinensis

Rantataskurapu

Carcinus maenas

  • Ylemmät taksonomiset tasot: Arthropoda (Niveljalkaiset) – Crustacea (Äyriäiset) – Malacostraca (Kuoriäyriäiset) – Decapoda (Kymmenjalkaiset)
  • Heimot: Varunidae ja Portunidae
  • Koko: Kilpi 7–9 cm
  • Ulkonäkö ja erityispiirteet: Villasaksi- ja rantataskurapujen väri vaihtelee ruskeasta harmaanvihreään. Keski- ja eturuumista peittää leveä selkäkilpi, takaruumis on kääntynyt vatsapuolelle. Ensimmäiset jalkaparit päättyvät tukeviin saksiin.
    Villasaksiravun tunnistaa parhaiten saksien punaruskeasta, nukkamaisesta karvapeitteestä. Koiraan karvoitus on pitempää kuin naaraalla. Villasaksiravun selkäkilpi on muodoltaan melko tasaisen pyöreä. Selkäkilven reunassa on 4 hammasta; saksiraajat ovat symmetriset.
    Rantataskuravulla on nystermäpintainen selkäkilpi, joka on puolisuunnikkaan muotoinen ja usein pituuttaan leveämpi. Selkäkilven etureunassa on 3 leveää ja pyöreää uloketta keskellä ja 5 terävää hammasta molemmilla laidoilla. Voimakkaat, selkäkilven väriset, terävät ja hammaslaitaiset sakset ovat hieman eripariset.
  • Levinneisyys: Kiinasta laivaliikenteen mukana 1930-luvulla tulleesta villasaksiravusta on nykyisin havaintoja koko rannikkoalueellamme. Laji selviää murto- ja makeassa vedessä, mutta vaatii lisääntyäkseen yli 26 ‰ suolaisuuden.
    Atlantin yleisimmästä taskurapulajista, rantataskuravusta on Suomessa tehty vain kaksi havaintoa.
  • Ravinto: Taskuravut ovat kaikkiruokaisia syöden mm. kasveja, simpukoita, äyriäisiä, matoja ja raatoja sekä verkkoihin tarttuneita kaloja.
  • Elinympäristö: Molemmat lajit kaivavat perinteisillä esiintymisalueillaan käytäviä rantapenkkoihin, joista ne tekevät ruuanhakumatkoja ympäristöön.
  • Lisääntyminen: Villasaksirapu tunnetaan varsin huonosti, eikä varmuudella tiedetä, pystyykö se lisääntymään pohjoisen Itämeren vähäsuolaisessa vedessä. On mahdollista, että kaikki rannikollamme vuosittain havaitut yksilöt ovat laivojen etelästä kuljettamia. Rantataskurapu tarvitsee lisääntyäkseen Itämeren murtovettä suolaisempia oloja. Pohjanmeren puolella se munii ympärivuotisesti ja voi kantaa kerrallaan jopa 185.000 munaa. Sen ns. zoea-toukat viettävät ensimmäiset viikkonsa avomerellä mutta palaavat sitten vuorovesivyöhykkeelle, jossa niistä kehittyy täysikasvuisia taskurapuja.
  • Haitallisuusluokitus: Villasaksirapu kuuluu luokkaan tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji.

Haital Lista

Maailmanlaajuisesti sekä villasaksirapua että rantataskurapua pidetään hyvin haitallisina vieraslajeina. IUCN:n (kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) ylläpitämässä Global Invasive Species Database -listoissa nämä molemmat äyriäiset onkin listattu planeettamme sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.

Muita lajeja samasta ryhmästä

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page