10 20 40 60 cm

mittakaava > 60 cm

         
© Copyright: Kuvat:

Gösta Sundman: Suomen Kalat (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland), Lauri Urho, Petri Savola (Uudenmaan ympäristökeskus), Jouko Lehmuskallio

. All rights reserved.

Ankerias

Anguilla anguilla

  • Heimo: Ankeriaat – Anguillidae
  • Hieman samannäköisiä lajeja: elaska, kivinilkka, nahkiainen, pikkunahkiainen, teisti
  • Koko: Naaraat 50–100 cm, 0,5–2 kg, kookkaimmillaan 3–4 kg. Koiraat pienempiä, yleensä alle 50 cm.
  • Ulkonäkö: Ankeriaan ruumis on hyvin pitkä ja lieriömäinen, pyrstöä kohti suvuilta litistyvä. Pitkä selkä- ja peräevä muodostavat yhtenäisen eväreunuksen pyrstön ympäri. Varsinaista pyrstöevää ei niiden välistä erotu. Myös vatsaevät puuttuvat. Alaleuka on selvästi yläleukaa pidempi. Kiduskannen takainen aukko on hyvin ahdas. Pienet, pitkämäiset suomut ovat paljaalle silmälle lähes huomaamattomia. Vaellusvaiheessa olevan ankeriaan silmät kasvavat suuriksi.
  • Väritys: Kasvuvaiheessa ns. kelta-ankeriaan selkäpuoli on tasaisen tumman oliivinvihreä ja vatsapuoli kellertävän vaalea. Vaellusvaiheessa selän väri tummenee lähes mustanruskeaksi, vatsasta tulee puolestaan lähes valkoinen ja kylkiin ilmestyy metallista hohdetta.
  • Kutu: Ankerias on lisääntymistavoiltaan kenties merkillisin ja salaperäisin kalamme. Se on säilyttänyt kutupuuhiensa perimmäisen salaisuuden vielä nykyisinkin – aikana jolloin ihmisen genomikin on pystytty selvittämään! Lounaisen Atlantin Sargassomeren syvyyksiin asti selvinneet vaellusankeriaat häviävät ja sieltä ankeriaan pieniä lehtimäisiä leptocephalus -toukkia ilmaantuu Golf-virran takaisin kotiin kuljetettavaksi. Kotirantoja kohti ajelehtiessaan toukat muuttuvat ensin läpikuultaviksi lasiankeriaiksi ja edelleen, pigmenttiä ihoon saatuaan, elvereiksi, jotka yrittävät nousta jokia ylös sisävesiin kaikkialla ankeriaan esiintymisalueella. Koska jokia on nyttemmin rakennettu ja padottu, nousu jää usein yritykseksi. Merestä pyydettyjen lasiankeriaiden ja elverien istutus on usein ainoa keino sisävesien ankeriaskantojen säilyttämiseksi. (Esim. 2014 Suomen vesille istutettiin noin 150.000 Englannista tuotua ankeriaan poikasta.)
  • Ravinto: Pohjaeläimet ja pikkukalat.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Etelä-Suomen sisävesissä ankeriasta tavataan nykyisin vain istutettuna. Istutettujen lisäksi rannikoillemme ankerias saattaa vielä vaeltaa luontaisestikin, mutta tiettävästi luontainen vaellus meidän vesillemme saakka on suuresti vähentynyt. Ankerias pärjää monenlaisissa oloissa, mutta tuntuu suosivan reheviä, matalia ja lämpimiä vesiä. Se liikkuu vain öisin luikerrelleen kuin käärme saaliin perässä. Päivisin ja ilmeisesti myös koko talven se makaan pohjalla piilopaikassaan.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen. Vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksessa ankerias sisällytettiin yhdeksi Suomen 12:sta uhanalaisesta kalalajista tai alalajista. Sitä ja rantanuoliaista lukuun ottamatta muut kuuluvat lohien heimoon.

Ankerias on legendaarisen voimakas ja sitkeähenkinen kala. Näitä ominaisuuksia se tarvitseekin selvitäkseen pitkästä kutuvaelluksestaan sisävesistä aina lounaiselle Atlantille asti. Isoa liukasta ja väkivahvaa ankeriasta ei tahdo aikuinen mieskään pystyä pitelemään käsissään. Veneestä pois punnertaakseen sen tarvitsee vain saada pyrstönsä kärki ujutettua laidan yli. Vielä suolestettuna ja pätkittynäkin kala tahtoo kiemurrella. Ankerias pysyy hengissä kuivallakin maalla pitkään kuivumiselta hyvin suojattujen kidustensa ansiosta.

Seuraa meitä!

Tietoa kalastuksesta löydät osoitteesta: www.fishinginfinland.fi


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page