10 20 40 60 cm

mittakaava < 40 cm

         
© Copyright: Kuvat:

Wilhelm von Wright: Pohjolan kalat, Lauri Urho, Petri Savola (Uudenmaan ympäristökeskus), Jouko Lehmuskallio

. All rights reserved.

Nahkiainen

Lampetra fluviatilis

  • Heimo: Nahkiaiset – Petromyzonidae
  • Samannäköisiä lajeja: merinahkiainen, pikkunahkiainen
  • Koko: Merimuoto 25–35 cm, korkeintaan 40 cm, järvinahkiainen 18–28 cm.
  • Ulkonäkö: Nahkiainen kuuluu leuattomien yläluokkaan ja on varsin kaukaista sukua muille kaloille. Suu on pyöreä imusuu, eikä alaleukaa ole lainkaan. Myös parilliset evät puuttuvat. Kiduskansien sijaan nahkiaisilla on 7 erillistä pientä kidusaukkoa rivissä pään takana. Nahkiaisen suussa on hampaita vähemmän kuin satunnaisesti merialueillamme tavattavalla merinahkiaisella. Pieniä hampaita on vain yksi täysi kehä. Nahkiaisen hampaat ovat teräviä, pikkunahkiaisella ne ovat tylppiä. Helpoimmin eri nahkiaislajien aikuiset erottaa toisistaan koon perusteella. Pikkunahkiainen on harvoin yli 15 cm. Nahkiainen taas ei koskaan saavuta puolen metrin pituutta, jonka yli taas kaikki meille eksyneet merinahkiaiset ovat kasvaneet. Helpoimmin menevät sekaisin nahkiaisen järvimuodon jokeen kudulle noussut pieni yksilö tavallista kookkaamman pikkunahkiaisen kanssa. Tällöin hampaiden terävyys käy tuntomerkistä.
    Nahkiaisen joissa ja puroissa elävät 2–13 cm pituiset, silmättömät ja hevosenkengän muotoisen suun omaavat toukat, likomadot, ovat aivan saman näköisiä kuin pikkunahkiaisen likomadot, eikä niitä voi ilman mikroskooppia erottaa toisistaan.
  • Väritys: Väritys on koon ohella hyvä tapa erottaa nahkiainen merinahkiaisesta. Nahkiaisen selkäpuoli on tasavärisen tumman harmaa, merinahkiaisen selässä taas on selvää marmorikuviointia. Nahkiaisen ja pikkunahkiaisenkin värityksessä on pieni ero. Nahkiaisen vatsa on vaalea, mutta siinä on tummaa epäsäännöllistä pilkutusta. Pikkunahkiaisen vatsa on tasaisemman vaalea.
  • Kutu: 2-3 vuotta meressä vietettyään nahkiainen nousee syksyllä jokiin ja puroihin kutemaan. Se viettää talven joessa syömättä enää mitään ja kutee touko–kesäkuussa virtaavaan veteen sorapohjille. Kudun jälkeen nahkiaiset kuolevat. Toukat, likomadot, viettävät joessa tai purossa 3–5 vuotta kaivautuneena mutaan ja virtaavasta vedestä ravintoa siivilöiden. Tämän jälkeen nahkiaiset kokevat muodonmuutoksen suurisilmäiseksi nahkiaiseksi. Tämä ns. isosilmävaihe kestää puolisen vuotta. Sen aikana toukka piilottelee eikä syö. Isosilmävaiheen jälkeen nahkiaiset vaeltavat mereen. Myös järvinahkiaisilla on samanlainen elämänkierto, meren tilalla on vain isompi järvi.
  • Ravinto: Tarttuu imusuullaan kalojen kylkeen tai kiduksiin ja imee ja järsii kalasta ravintonsa.
  • Levinneisyys ja elinympäristö: Nahkiainen on tavallinen kaikilla rannikoillamme ja mereen laskevissa joissa. Jokien rakentaminen on heikentänyt kantoja, mutta ei aivan niin dramaattisesti kuin muilla vaelluskaloilla. Parhaat nahkiaiskannat löytyvät nykyisin itäisen Suomenlahden sekä Satakunnan ja Pohjanmaan joista. Järvinahkiaisia on tavattu ainakin Saimaasta, Pyhäselästä, Höytiäisestä, Päijänteestä, Konnevedestä ja Näsijärvestä.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä. Rauhoitettu huhtikuun alusta elokuun puoliväliin.

Satakunta on valinnut nahkiaisen maakuntakalakseen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tietoa kalastuksesta löydät osoitteesta: www.fishinginfinland.fi



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page