© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ahojäkkärä

Gnaphalium sylvaticum

  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Asterikasvit – Asteroideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 15–50 cm. Varsi haaraton, tiheään harmaakarvainen, tyvellä tav. kukkimattomia ruusukkeita.
  • Kukka: Kukat muodostavat 5–7 mm pitkiä, kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat vaaleanruskeita, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut limittäin, kiiltäviä, kalvomaisia, kärjestä vaaleanruskeita–oljenvärisiä, harvoin tummanruskeita, sisemmät noin laitakukkien pituisia. Mykeröt harsuhkon tähkämäisenä ryhmänä, joka tavallisesti yli 1/3 varren pituudesta.
  • Lehdet: Kierteisesti, yläviistoja, vähitellen latvaa kohti pieneneviä, lyhytruotisia–ruodittomia. Tyvilehtien lapa kapeansuikea, varsilehtien tasasoukka, suippo, ehytlaitainen, tav. 1-suoninen, päältä harvakarvainen, himmeänvihreä, alta tiheään valkokarvainen.
  • Hedelmä: Soikea, kellanruskea pähkylä, jonka päässä hieman ruskehtavia–punertavia hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Ahot, kedot, niityt, hiekkakuopat, joutomaat, metsänreunat, hakkuuaukiot, metsäteiden varret.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Ahojäkkärä viihtyy parhaiten kuivahkoilla metsämailla, josta se on levinnyt niitty- ja laidunmaille, paikoin jopa rikkakasviksi viljelmille. Se on varsin näkyvä ympäri vuoden: harmahtavan asunsa takia se ei sulaudu muiden ruohojen joukkoon vaan erottuu joukosta harvassakin kasvaessaan. Jäykät varret säilyvät talven yli pystyssä talventörröttäjinä, joista lenninhaivenelliset pähkylät pääsevät hyvin leviämään. Laji on laajalti levinnyt, kookkaanpuoleinen ja yleisehkö, mutta silti melko vähän tutkittu – ehkä se on liiankin tavallisen oloinen.

Ahojäkkärä on harvinaisehko napapiirin pohjoispuolella, jossa sen korvaa lähisukuinen norjanjäkkärä (G. norvegicum). Ahojäkkärä kasvaa kyllä paikoin sielläkin, pohjoisimmat tiedot ovat Muoniosta, Kittilästä, Sodankylästä ja Savukoskelta. Lapissa laji kasvaa kuitenkin lähinnä asutuksen tuntumassa tai ihmistoiminnan muuttamilla paikoilla. Tällaisilla paikoilla molemmat jäkkärät voivat esiintyä rinnakkainkin, vaikka norjanjäkkärä yleensä ottaen onkin mieltynyt kosteampiin paikkoihin kuin sukulaisensa. Aho- ja norjanjäkkärä muodostavat meikäläisten jäkkäröiden kookkaamman lajiparin, jonka tärkeimmät erot ovat lehden muodossa ja suonituksessa: ahojäkkärän lehtilapa on kapeansuikea, usein kouruinen ja kärjestä taakäänteinen, lehden yläpinta on 1-suoninen, kaljuhko ja sen vuoksi vihertävä. Norjanjäkkärän lehdet ovat hieman leveämmät, selvästi kolmisuoniset ja huomattavasti harmahtavammat. Ahojäkkärän kukinto on myös paljon pitempi ja harsumpi kuin norjanjäkkärän.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page