© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ahomatara

Galium boreale

  • Heimo: Matarakasvit – Rubiaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen ja maarönsyllinen.
  • Korkeus: 25–40 cm. Varsi pysty, 4-särmäinen, kalju, tyviosasta punertava.
  • Kukka: Teriö ratasmainen, valkoinen, 3–4 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen. Verhiö puuttuu. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto melko runsaskukkainen, kapeahko latvaviuhko.
  • Lehdet: Säteittäisesti, kiehkuroissa 4 lehteä, joista toinen vastakkain oleva pari toista lyhyempi; ruodittomia. Lapa kapeanpuikea–soikea, tylppäkärkinen, paksuhko, selkeästi kolmisuoninen, ehytlaitainen, reunasta hieman taakäänteinen.
  • Hedelmä: 2-osainen, ruskea, 2–3 mm leveä, tavallisesti koukkukarvainen tai harvoin kalju lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Kuivat niityt, kedot, ahot, metsänreunat, pientareet, kalliot, kuivat lehdot, jokivarret.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Ahomatara lisääntyy tehokkaasti maavarsiensa avulla. Kasvullinen lisääntyminen on monesti niin tehokasta, että kasvista saattaa tulla oman menestyksensä uhri. Ahomatara on ehdottoman ristipölytteinen, itsemarto kasvi: sen siitepöly ei idä kasvin omalla luotilla. Suurikin kasvusto saattaa olla yhtä ja samaa kasvullista kloonia, lajitoveria ei välttämättä kasva mailla halmeilla ja siementuotanto jää alhaiseksi – ja kasvullisen lisääntymisen merkitys korostuu entisestään.

Suomenkielinen nimitys matara sopii suvun kasveille hyvin, sillä monet sen edustajat matavat (matelevat) kasvaessaan maata pitkin tai ovat muuten rentovartisia. Ahomatara on monista sukulaisistaan poiketen pysty ja varsin suorakasvuinen. Mataroiden lehdet näyttävät olevan säteittäisesti varren ympärillä. Todellisuudessa varren nivelissä on vain kaksi vastakkaista lehteä, mutta korvakkeet ovat muuntuneet lehtiä muistuttaviksi ja joillakin mataralajeilla jakaantuneet edelleen useampaan osaan. Ahomataralla varsinaiset lehtilavat ovat selvästi välikorvakkeita suuremmat.

Matarakasvien joukossa on monia värikasveja. Varta vasten meillä on viljelty värimataraa (Rubia tinctoria), luonnonvaraisena meillä esiintyy värimarattia (Asperula tinctoria) ja keltamataraa (Galium verum). Myös ahomataran juurakon punaruskeasta, kuivatusta kuoresta on entisaikaan jauhettu väripulveria. Vanhoissa herbaarioarkeissakin lajin juurakon kohdalle on usein piirtynyt värijuova.

Valettako?

Kun ‘oikeat’ lehdet yhdessä lehtimäisten korvakkeiden kanssa muodostavat (lehti)kiehkuran, kyseessä onkin valekiehkura – noin kasvitieteellisesti. Ahomataran lehtikiehkura on hyvä esimerkki valekiehkurasta, ne lyhyemmät lehdet ovatkin lehden näköisiä korvakkeita. Kasviteoksissa käytetään valekiehkuran sijasta yleensä ilmaisua ‘kiehkura’, koska lajitunnistajan ei tarvitse välttämättä tietää, onko kyseessä vale- vai oikea kiehkura.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page