© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ahopukinjuuri

Pimpinella saxifraga

  • Nimi myös: Pukinjuuri.
  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pystyhkö, tukeva.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi yksittäin–useita yhdessä, haarova, liereä, lähes uurteeton, yleensä joko kokonaan karvainen tai kalju, täyteinen–epäselvästi ontto.
  • Kukka: Teriö säteittäinen (laitakukat usein hieman vastakohtaisia), valkoinen (harvoin punertava), alle 5 mm leveä; terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verhiö surkastunut. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, Pää- ja pikkusarjat suojuslehdettömiä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, kaljuja–karvaisia, kanta tuppimainen. Tyvilehtien lapa parilehdykkäinen, lehdykät pyöreähköjä–leveänsoikeita, hammaslaitaisia, joskus kapealiuskaisia. Varsilehtien lapa 2 kertaa parilehdykkäinen, lehdykät vaihtelevasti kapealiuskaisia.
  • Hedelmä: Leveän munanmuotoinen–soikeahko, sivuilta litteähkö, 2-osainen, lähes harjuton, kalju, tummanruskea, 2–2,5 mm pitkä lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Kuivat kedot, niityt, ahot, laitumet, kaskimetsät, töyräät, pientareet, pihat, joutomaat.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Ahopukinjuuri on meillä muinaistulokas. Sen alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat rannikkoseudulla avoimet rantarinteet, sisämaassa kuivat lehdot ja kalliorinteet. Lisäksi se on ottanut omakseen ihmistoiminnan tuloksena syntyneet ahot ja kedot napapiirille saakka. Lajin viihtyminen ihmisen vaikutuspiirissä perustuu ainakin osittain sen hyödyntämiseen rohto- ja maustekasvina: pukinjuuren siemeniä ja nuoria lehtiä on entisaikaan käytetty mausteena. Kirpeän polttavan makuisesta juuresta on puolestaan tehty vatsaa vahvistavaa ja limaa irrottavaa rohtoa, yskänlääkkeeksikin sitä on keitetty. Kasvin suomenkielinen nimikin juontunee juurakosta, jonka ominaishaju on samantapainen kuin vuohipukin.

Kuten moni muukin kulttuuria suosiva kasvi, heijastelee ahopukinjuurikin maamme historiaa: lajin meikäläiset edustajat vastaavat huonosti keskieurooppalaisten kuvausta kasvista, jonka varsi on vain tyviosasta karvainen. Tällaisia yksilöitä näyttäisi olevan maamme lounaisosissa – ehkä varta vasten viljelyyn tuotujen pukinjuurten jälkeläisiä. Muualla tällaiset yksilöt lienevät useimmiten toisen maailmansodan aikaisten tulokkaiden perua. Yleensä meikäläiset pukinjuuremme ovat joko kaljuja tai karvaisia, itäsuomalaiset yksilöt vaikuttaisivat olevan keskimäärin karvaisempia.

Yleisistä sarjakukkaisistamme ahopukinjuuri kukkii viimeisimpänä ja tarjoaa kärpäsille ravintoa joskus vielä syyskuun puolella. Hedelmät kypsyvät nopeasti ennen talven tuloa. Verso säilyy kuihtuneena pystyssä talven yli, jolloin siemenet voivat tuulen mukana levitä pitkin routaista tai lumen peittämää maata helpommin kuin kesäaikaan.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page