© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ahosuolaheinä

Rumex acetosella

  • Alalajit: Ahosuolaheinä (ssp. acetosella), Kaitasuolaheinä (ssp. tenuifolius), Somersuolaheinä (ssp. arenicola)
  • Heimo: Tatarkasvit – Polygonaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varret pystyssä yksittäin–ryhminä. Varsi harjuinen, usein punertava, kukintojen kohdalta haarova.
  • Kukka: Kasvi kaksikotinen, eli hede- ja emikukat eri yksilöissä. Hedekukka: Kehä muodostuu kuudesta, usein punaisesta, alle 2 mm pitkästä kalvolaitaisesta lehdestä. Heteitä 6. Emikukka: Kehä muodostuu kahdesta kolmilehtisestä kiehkurasta. Ulomman kehäkiehkuran lehdet pieniä, vihreitä, pystyjä. Sisempi kiehkura muodostaa hedelmäverhiön, jonka lehdet soikeita, ehytlaitaisia, ohuita, nystermättömiä, vihertäviä tai punaisia ja ympäröivät samankokoista pähkylää. Yhdislehtinen emiö 3-lukuinen. Kukat kiehkuroina, kiehkurat niukasti haarovissa, pitkissä tertuissa.
  • Lehdet: Kierteisesti, kaljuja. Aluslehtien ruoti yleensä lapaa pidempi. Lapa suikea–tasasoukka, tavallisesti keihästyvinen. Tyviliuskat suikeita–tasasoukkia.
  • Hedelmä: Ruskea, pyöreänsoikea, kolmisärmäinen, kiiltävä pähkylä, halkaisija noin 1 mm.
  • Kasvupaikka: Kuivat pellot, rinteet, tienvarret, hietikot ja hakkuuaukeat.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Monivuotinen ahosuolaheinä viihtyy kuivilla ja happamilla kasvupaikoilla. Sen on todettu jopa karttavan kalkkipitoisia alueita. Kasvi ei pysty liuottamaan fosfaatteja kalkkipitoisesta mineraalista. Ahosuolaheinä on kiusallinen rikkaruoho, sillä se voi kasvattaa jopa puolen metrin syvyyteen tunkeutuvan pääjuuren ja pinnanläheinen juuristo voi ulottua metrinkin päähän. Tämän lisäksi pintajuuriin kehittyy juurisilmuja, joista kasvaa uusia yksilöitä. Lajin siemenet ovat pitkäikäisiä ja itävät helposti kuivilla ja lämpöisillä paikoilla. Ahosuolaheinän lehdet sisältävät runsaasti oksaalihappoa, joka toimii puolustuskeinona kasviravintoa käyttäviä eläimiä vastaan. Päiväperhoslajeista keto-, loisto-, luhta- ja pikkukultasiiven toukille suolaheinät ovat juuri se oikea ravintolähde.

Ahosuolaheinän erottaa parhaiten lähisukulaisestaan niittysuolaheinästä (R. acetosa) tutkimalla lehtiä. Ahosuolaheinän lehdet ovat keihästyvisiä, kun niittysuolaheinällä ne ovat nuolityvisiä. Niittysuolaheinä on myös kookkaampi. Ahosuolaheinästä Suomessa on kolme alalajia. Koko maassa yleisenä esiintyvän nimilajin lisäksi merenrannoilla viihtyvä, kapealehtinen kaitasuolaheinä (ssp. tenuifolius) ja pohjoisen tunturikankailla tavattava lyhyt (5–25 cm) somersuolaheinä (ssp. arenicola), jonka lehdet ovat yleensä tyviliuskattomia. Somersuolaheinän voi sekoittaa Pohjois-Lapissa tavattavaan harvinaiseen, samankokoiseen, tasasoukkalehtiseen tenonsuolaheinään (R. graminifolius).

Keimailevan mehevä villiyrtti

“Lautasella rapsakkaan raikas ja keimailevan mehevä villiyrtti pääsee näyttämään parhaat puolensa.”
“Mikäli ahosuolaheinää nauttii runsaina annoksina, sen seuraksi kannattaa valita kalsiumpitoista ruokaa tai juomaa, kuten maitotuotteita.”
Otteet Jouni Toivasen Viettelevät villiyrtit -kirjasta
“Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.”
Myrkytystietokeskuksen luonnehdinta suolaheinistä

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page