Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio

Alppihierakka

Rumex alpinus

  • Heimo: Tatarkasvit – Polygonaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho, maavarsi suikertava.
  • Korkeus: 60–200 cm. Varsi uurteinen, kukintoon asti haaraton.
  • Kukka: Säteittäinen, halkaisija noin 2–3 mm, kaksineuvoinen, tuulipölytteinen. Kehässä kaksi 3-lehtistä kiehkuraa. Ulomman kehäkiehkuran lehdet pieniä, taakäänteisiä. Sisempi kiehkura muodostaa hedelmäverhiön, jonka lehdet pyöreän munuaismaisia, pituuttaan leveämpiä, herttatyvisiä, ehytlaitaisia tai hieman nyhälaitaisia ja yleensä nystermättömiä. Joskus yhden lehden keskisuoni pitkänystermäinen. Heteitä 6. Yhdislehtinen emiö 3-lukuinen. Kukkaperän nivelkohta perän tyvipuolella. Kukat kiehkuroina. Kukinto runsashaarainen, tiheä ja pitkä kerrannaisterttu.
  • Lehdet: Ruusukelehdet pitkäruotisia, alapinnan suonista karvaisia. Lehtilapa enintään neljä kertaa leveytensä pituinen, pitkulaisen puikea–soikea, tylpähkö–suippotyvinen, reunoilta poimuinen. Ruoti noin lavan mittainen. Varsilehdet kierteisesti. Korvaketuppi kalvomainen ja risareunainen.
  • Hedelmä: Hedelmäverhiö 4–5 mm leveä, 3-liuskainen, nystermätön. Liuskat herttatyvisiä, lähes ehytlaitaisia. Yläpäästä paksuuntunut hedelmäperä 2–3 kertaa verhiötä pidempi. Hedelmä ruskea pähkylä.
  • Kasvupaikka: Viljelykset, tienvarret, rannat, puutarhat ja kaatopaikat.
  • Kukinta: Heinä-syyskuu.

Hierakat on kasvitieteellisesti vaikea ryhmä, koska suvun lajit risteytyvät helposti. Varma lajin määritys vaatii yleensä kypsän hedelmän. Meillä vielä hyvin harvinainen alppihierakka on hierakaksi melko leveälehtinen. Meikäläisistä hierakoista vain idänhierakka (R. confertus) ja vesihierakka (R. aquaticus) ovat suunnilleen samassa ruusukelehtien leveysluokassa.

Hierakoita ovat enimmäkseen pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen kasveja, joita tunnetaan noin 200 lajia. Keski- ja Etelä-Euroopassa ja Aasiassa melko yleinen alppihierakka on meillä leviämisalueensa pohjoisrajoilla. Alppihierakkaa kasvatetaan puutarhoissa ja sitä käytetään pinaatin tavoin ruuaksi – ei juurikaan Suomessa. Sen lehtien maku on kitkerähköä keskellä kesää, mutta keväällä ja syksyllä se on parhaimmillaan. Lehtiä voi myös kuivata myöhempää käyttöä varten. Juuria on kuivattu väriaineeksi. Ihmisen lisäksi myös perhosen toukat ovat oppineet hyödyntämään hierakoita.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja
Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page