Arovuokko Kanadanvuokko

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Alppivuokko

Anemone trifolia

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä, suikertava, harmaanvalkoinen, rönsymäinen.
  • Korkeus: 15–30 cm. Varsi haaraton, jokseenkin kalju, usein tyvestä purppuranpunainen.
  • Kukka: Kehä säteittäinen, valkoinen tai vaaleanpunertava, 30–43 mm leveä. Kehälehtiä 6–8, kaljuja. Heteitä monta, valkoisia tai sinertäviä. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukka yleensä yksittäin varren päässä.
  • Lehdet: Tyvilehdet yksittäin, eivät kukkavarren vieressä, pitkäruotisia, pitkään säilyviä. Varsilehdet 3-lehtisenä kiehkurana, lyhytruotisia, tummanvihreitä. Lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät suikeita, ehyitä, sahalaitaisia.
  • Hedelmä: Soikea, karvainen, lyhytotainen, 4–6 mm pitkä pähkylä, joita useita yhdessä. Hedelmystö pysty.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtomaiset harjumetsät, etenkin harjunrinteet ja kuopat.
  • Kukinta: Toukokuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu koko Suomessa.

Alppivuokon luontainen levinneisyysalue on hyvin hajanainen. Tämän on arveltu heijastelevan lajin pitkää ikää ja sitä onkin pidetty ryhmänsä vanhimpana edustajana. Alppivuokolla on Euraasiassa kolme erillistä levinneisyyskeskusta, yksi Lounais-Euroopassa Pyreneitten vuoristoissa, toinen Keski-Euroopassa Etelä-Alpeilla ja kolmas idässä Karpaattien kaakkoisosissa.

Vuonna 1929 löydettiin neljäs alppivuokon esiintymä lehtomaisesta metsästä Asikkalan Vääksystä. Myöhemmin lajia on löydetty muualtakin Etelä-Hämeestä. Tämä edelleen ainoa tunnettu pohjoismainen esiintymä on seudulla, jonka kasvillisuus on melko perinpohjaisesti tutkittua. Alppivuokon leviämiselle suomalaismetsiin ei ole löydetty mitään pätevää selitystä. Luontainen leviäminen lintujen matkassa on toki mahdollista, muttei kovin todennäköistä. Kasvitieteilijät ovatkin epäilleet, että joku olisi aikoinaan kylvänyt alppivuokon meille tarkoituksella, kenties harvinaisista kasveista kiinnostunut Helsingin yliopiston kasvitieteen professori J.P. Norrlin, jonka kesähuvila sijaitsee aivan ensimmäisen löytöpaikan tuntumassa. Ulkomailla lajia kasvatetaan puutarhoissa maanpeittokasvina ja ainakin joskus taimia on tuotu meillekin. Koristekasveina viljellään myös eurooppalaista arovuokkoa (A. sylvestris) ja pohjoisamerikkalaista kanadanvuokkoa (A. canadensis, syn. Anemonidium canadense), jotka saattavat edullisissa oloissa karata luontoomme koettamaan onneaan.

Toisin kuin tuttujen valko- ja keltavuokon, alppivuokon lehdet säilyvät vihreinä syksyyn saakka. Lehdet ovat tummanvihreät ja kolmilehdykkäiset, mutta eivät liuskoittuneet tai isohampaiset kuten sukulaisillaan vaan tiheään sahalaitaiset.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page