© Jorma Karjalainen

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jorma Karjalainen. All rights reserved.

Arnikki

Arnica angustifolia

  • Nimi myös: Siroarnikki, Tunturiarnikki, Tunturisiroarnikki
  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Asterikasvit – Asteroideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä. Kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi hennohko, etenkin latvasta tiheäkarvainen, myös nystykarvainen.
  • Kukka: Kukat muodostavat 3,5–5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia, laitakukat kielimäisiä; kehräkukat torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 2 riviä, samanpituisia, suikeita, tyvestä tiheäkarvaisia, sinipunakärkisiä. Mykerö yksittäin varren latvassa, usein nuokkuva, joskus lisäksi 1–4 mykeröä varsilehtien hangoissa.
  • Lehdet: Tyviruusukkeen ja varrella tav. 1–2 paria vastakkain, ruodittomia. Lapa suikea–suikean puikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, lähes silposuoninen, lyhytkarvainen.
  • Hedelmä: Harjuinen pähkylä, jonka kärjessä valkeita hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Tunturipaljakassa kankaat, pahtapengermät, kalliohyllyt, jokirantojen kallioseinämät. Kalkinvaatija.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa.

(Siro)arnikin kasvupaikat sijaitsevat tunturipaljakassa ja kuruissa, tiettömien taipaleiden takana, kaukana valtaväylien varrelta. Vaikea saavutettavuus lienee osaltaan luonut sen lähes myyttistä mainetta. Kasvissa on kieltämättä jotain ylvästä ja karuun ympäristöönsä sopimatonta: useimmat sen naapurikasvit pysyttelevät lähellä maanpintaa, mutta arnikki nostaa pystypäisenä suuret, täysin auenneina jopa 5 cm leveät mykerönsä kauas maanpinnan yläpuolelle. Arnikki hakeutuu usein kasvamaan vaikeakulkuiseen louhikkoon, jossa pystyt kivipinnat keräävät lämpöä ja suojaavat sitä tuulilta. Kasvupaikan maaperän pitää olla lisäksi kalkkipitoinen, mikä on Suomen kamarassa harvinaista.

Arnikki on helppo kuvitella kasvamaan päättyvän jääkauden jälkeensä jättämillä kylmyysaroilla neilikoiden ja marunoiden seuralaisena. Metsän levittäytyessä arojen tilalle arnikki joutui vetäytymään puuttomina pysyville kivikoille tai tunturipaljakkaan. Lapissa arnikki kasvaa Kilpisjärven suurtuntureilla, Utsjoella Kevon kanjonissa sekä Sallan Takkaselkätuntureilla. Suurin osa näistäkin esiintymistä on metsävyöhykkeen kallionjyrkänteillä, vain paikoin Käsivarressa ja Sallassa laji kiipeää puurajan yläpuolelle. Muinaisten arojen muistona se kasvaa lisäksi Koillismaan rotkolaaksojen pohjois- ja koillisrinteiden kalliohyllyillä, samaan tapaan kuin moni muukin alueella reliktinä esiintyvä tunturikasvi. Tunturipaljakassa laji näyttää jo koettelevansa kestävyytensä rajoja, mikä näkyy lisääntymisen ongelmina: vaikka kasvi tuottaa hyvin itäviä siemeniä lähes kaikista kukista, uusia siementaimia löytyy ani harvoin. Usein arnikki lisääntyykin kasvullisesti juurakon avulla muodostaen harvoja kasvustoja.

Etelänarnikki

Arnica montana

Kovasti siroarnikkia muistuttavaa etelänarnikkia voi eteläisessä Suomessa tavata puutahoissamme ja joskus myös aidan takaa lähikarkulaisena. Etelänarnikki on kookkaampi ja suurikukkaisempi ja sen 5-suoniset lehdet ovat hiukan leveämmät. Suomessa lajeja ei voi sekoittaa toisiinsa, sillä yhtenäisiä kasvupaikkoja lajeilla ei ole.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page