© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Auringontähti

Telekia speciosa

  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Asterikasvit – Asteroideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 60–200 cm. Varsi hienokarvainen, vihreä–violetinsävyinen–tumman punaruskea. Voimakastuoksuinen.
  • Kukka: Kukat muodostavat 5–7 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä Mykerön laitakukat oranssinkeltaisia, kielimäisiä; kehräkukat ruskehtavankeltaisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja limittäin monta riviä, ulommat lehtimäisiä, puikeita, uloskaartuvia, karvaisia; sisemmät leveitä. Mykeröt harsun huiskilomaisena ryhmänä.
  • Lehdet: Kierteisesti, alimmat ruodillisia, ylemmät ruodittomia, melkein sepiviä. Lapa alimmissa puikea, herttatyvinen, 30–40 cm pitkä, ylimmissä leveänsoikea, kaksoissahalaitainen, ohut, alta karhea, päältä lähes kalju.
  • Hedelmä: Särmikäs, kalju pähkylä, jonka kärjessä vähäinen, kalvomainen rengas.
  • Kasvupaikka: Asumusten liepeet, pihat, puistot, pientareet, metsänreunat, rannat. Koristekasvi, joskus viljelyjäänne ja -karkulainen.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Auringontähti on kotoisin eksoottisilta seuduilta: se kasvaa luonnonvaraisena Karpaateilta Vähä-Aasiaan ja Kaukasukselle. Eksoottisen näköinen on sen kukintokin, joka todella muistuttaa tummankeltaisena loistavaa aurinkoa. Kasvukauden loppupuolella mikä tahansa vihreä ei enää riitä säväyttämään kasvi-ihmisen mieltä, mutta auringontähden näyttävä leimahdus ei jätä ketään kylmäksi. Se aloittaa loppukesän keltakukkaisten asterikasvien kukinnan jo heinäkuun puolella. Kookkaat lehdet antavat rehevän taustan isoille mykeröille.

Meillä auringontähteä on istutettu lähinnä vanhoihin kartanonpuistoihin, huomiota herättäväksi yksittäisperennaksi tai pieniin ryhmiin. Ensi kerran lajia tuotiin maahamme viime vuosisadan alkupuolella ja siitä lähtien se on monin paikoin säilynyt viljelyjäänteenä, joskus levinnyt ympäristöönkin. Parhaiten auringontähti menestyy varjoisella tai puolivarjoisella paikalla kosteassa maassa. Tätä perinteistä koristekasvia voisi isoilla pihoilla alkaa suosia uudelleen. Perhosista haaveilevalle puutarhurille auringontähti on hyvä valinta: suuret mykeröt tarjoavat laskeutumisalustan isoimmillekin päivä- ja vaeltajaperhosille, myös kovakuoriaiset kokoontuvat kukintoihin syömään siitepölyä.

Auringontähti muistuttaa isohirvenjuurta (Inula helenium), joka myös on isokasvuinen perenna. Siitä poiketen auringontähden hieman herttamaiset lehdet ovat altakin vihreät; isohirvenjuuren pitkulaiset lehdet ovat alta villakarvaiset. Tämä keskiaasialainen laji kasvaa auringontähden tapaan Suomen etelä- ja keskiosissa villiytyneenä talojen ympäristöön, mutta suosii keskimäärin kuivempia kasvupaikkoja.

Mikähän perhonen ruudussa 1?

Yritäppä tunnistaa. Jos ei onnistu, niin klikkaa tästä varmaa tietoa.

Entäpä ruudussa 2?

Tunnistatko? Tässä vastaus. Ja tästä uusi perhoskysymys.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page