© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Etelänkevätesikko

Primula elatior

  • Heimo: Esikkokasvit – Primulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty–vino, monijuurinen.
  • Korkeus: 10–30 cm. Varsi lehdetön, karvainen vana.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, suppilomainen, vaaleankeltainen, 15–25 mm leveä, yhdislehtinen, kapeatorvinen, 5-liuskainen, liuskat lovipäisiä. Verhiö lieriömäinen–kapean kellomainen, särmikäs, liuskat ja särmät vihreitä, välit kellertäviä, liuskat pitkäsuippuisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto tiivis, toispuolinen, 10–30-kukkainen sarja kukkavanan päässä.
  • Lehdet: Ruusukkeena; ruoti lapaa lyhyempi, siipipalteinen. Lapa yleensä soikea, suippo- tai pyöreähkötyvinen, kärjestä pyöristynyt, laita epätasaisesti terävänirhainen, karvainen.
  • Hedelmä: Lieriömäinen, 5-liuskaisesti avautuva, 11–15 mm pitkä kota.
  • Kasvupaikka: Pihat, puistot, pientareet. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Huhti–touko(–kesä)kuu.

Esikot ovat hyvä esimerkki kukan erilaisvartaloisuudesta. Useimpien meikäläistenkin esikoiden heteiden ponnet ja emiön luotti eivät koskaan ole samalla tasolla teriön nielussa. Kukassa on joko lyhyet heteet teriön torven keskivaiheilla ja pitkän emiön luotti teriön nielussa tai pitkät heteet ovat nielussa ja lyhyen emiön luotti torven puolivälissä. Tämän järjestelmän tarkoitus on varmistaa ristipölytys: pitkäheteisen kasvin siitepöly ei päädy kukan omalle luotille, vaan päätyy pölyttäjähyönteisen matkassa pitkävartaloisen kasvin emiölle ja päinvastoin.

Etelänkevätesikko on nimensä mukaisesti kevään esikoinen, luontomme aikaisimpia kukkijoita. Myös suvun tieteellinen nimen pohjana oleva latinankielinen sana primus, ’ensimmäinen’ viittaa tunnetuimpien lajien aikaiseen kukintaan. Laji on luonnonvaraisena yleinen jo Etelä-Skandinaviassa, mutta kauniina kasvina sitä on siirretty myös suomalaispuutarhoihin, josta se välillä karkailee lähimaille. Eteläisessä Suomessa se viihtyy niin hyvin, että on muodostanut jokseenkin pysyviä esiintymiä.

Etelänkevätesikon sekoittaa helposti meillä alkuperäiseen, hiukan myöhemmin kukkivaan kevätesikkoon (P. veris). Etelänkevätesikon teriö on vaaleamman keltainen ja täplätön, verhiö on vihreäsärmäinen ja tiukempi kuin kevätesikon väljähkö, vaalea kaulus. Myös lehdissä on eroa: kevätesikon puikean lehtilavan levein kohta on tyvellä, etelänkevätesikon soikean lavan puolestaan puolessavälissä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page