© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Etelänruttojuuri

Petasites hybridus

  • Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Mykerökukkaiskasvit – Compositae), alaheimo Asteroideae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Kukintoverso kehittyy keväällä ennen lehtiä. Juurakollinen.
  • Korkeus: 15–40 cm, hedelmävaiheessa jopa 100 cm. Varsi etenkin aluksi latvasta karvainen, punaruskea–sinipunainen.
  • Kukka: Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä), Suomessa emikasvit hyvin harvinaisia. Kukat muodostavat kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröjä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat punertavia, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto 5–8 mm pitkä, kehtosuomut tav. sinipunaisia, ehytkärkisiä, vain tyvestä karvaisia. Mykeröitä 15–50, tanakkana, terttumaisena ryhmänä.
  • Lehdet: Kierteisesti. Kukintoverson lehdet ruodittomia, suomumaisia, suikeita, kapeakärkisiä, sinipunaisia. Varsinaiset lehdet pitkäruotisia, lapa munuaismainen, jopa 50–70 cm leveä, herttatyvinen, kulmikas, tylppähampainen, alta tiheäkarvainen, päältä kaljuuntuva, tyviliuskat pyöreäkärkisiä, usein miltei tyviloven sulkevia.
  • Hedelmä: Kellanruskea pähkylä, jonka päässä hapsihaivenia. Ei muodostu Suomessa.
  • Kasvupaikka: Ojanvarret, järvenrannat, pellon- ja tienpientareet, metsänlaiteet, pihat, puistot, joutomaat. Koristekasvi, viljelyjäänne ja -karkulainen.
  • Kukinta: (Huhti–)touko–kesäkuu.
  • Haitallisuusluokitus: Haitallinen vieraslaji.

Etelänruttojuuri on alun perin kotoisin Etelä-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Suomessa se on vanha koristekasvi, joka esiintyy nykyisin myös luonnossamme viljelyjäänteenä ja -karkulaisena. Aluksi ruttojuurta kasvatettiin rohdoskasviksi: pahanhajuisen juurakon uskottiin estävän ruton tarttumista. Aikanaan sitä käytettiin myös hermostoperäisten mahavaivojen ja kuukautishäiriöiden hoitoon, mutta kasvin on huomattu sisältävän myrkyllisiäkin aineita, joten tästä käytöstä on luovuttu. Nykyään kuitenkin etelänruttojuuren juurista tehtyä lääkettä (Petadolex) käytetään lievittämään migreenipäänsärkyä.

Meillä etelänruttojuuren viljely alkoi 1600-luvulla, Turun rauhassa Ruotsin valtaan jääneessä Länsi-Suomessa. Ruttojuuren levinneisyys rajoittui pitkään Kymijoen kohdalla kulkeneen valtakunnanrajan länsipuolelle ja sielläkin vallastalojen piiriin. Nykyisin etelänruttojuurta voi tavata siellä täällä koko maassa aina Lappia myöten, sekä puutarhoissa että niiden ulkopuolella. Kukkapenkissä ruttojuuret leviävät suikertavan juurakkonsa avulla helposti liikaa muiden kasvien kustannuksella. Pois heitetyistä juurakonpaloista tai varta vasten lähistölle istutettuna se on sitten karannut puutarhojen ulkopuolelle. Etelänruttojuuri ei muodosta meillä lainkaan siementä, sillä kasvi on kaksikotinen ja meille on tuotu käytännössä pelkästään hedekasveja.

Varhain keväällä, joskus jo maalis–huhtikuussa ruttojuuren juurakosta kohoaa kukintoverso. Ruttojuuren kiehtovan, jopa hurjan, näköiset kukinnot houkuttelevat runsaasti hyönteisiä keväällä, jolloin muuta ravintoa on vielä vähän tarjolla. Kukinnan loppupuolella mykeröiden ympärille nousevat ensimmäiset vihreät lehdet, aivan leskenlehden (Tussilago farfara) tapaan. Myöhemmin kesällä, kukintojen jo kadottua, raparperimaiset lehdet kasvavat yhä suuremmiksi kattaen lopulta maanpinnan tiheänä katoksena. Ruttojuurten alla ei riitä valoa pienemmille kasveille, vaan maa pysyy paljaana mulloksena.

Hieman etelänruttojuurta harvinaisempi perenna ja karkulainen luonnossamme on vielä sitäkin kookkaampi japaninruttojuuri (P. japonicus). Tämän kellertäväkukkaisen lajin lehdet ovat pyöreälaitaiset ja niiden tyviliuskat koskettavat toisiaan. Pohjoisessa etelänruttojuuren voi sekoittaa meillä alkuperäiseen pohjanruttojuureen (P. frigidus), joka on kuitenkin selvästi pienempi ja mykeröissä on punertavien kehräkukkien lisäksi myös kielimäisiä laitakukkia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page