© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Haavayrtti

Sanicula europaea

  • Nimi myös: Euroopanhaavayrtti
  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, paksu, hieman suikertava.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi tav. haaraton, särmäinen, kalju, ontto, nivelkohdissa väliseinät, tyvellä ruskeita suomuja.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, punertava–valkoinen, 2–3 mm leveä; terälehtiä 5, kärki sisäänkiertynyt. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjat mykerömäisiä. Pää- ja pikkusarjat suojuslehdellisiä.
  • Lehdet: Kierteisesti, kanta tuppimainen, tyvilehdet pitkäruotisia, talvehtivia, varsilehtiä tavallisesti 1, ruoditon. Lapa pyöreähkö–kolmiomainen, (3–)5-liuskainen, liuskat kapeatyvisiä, hammaslaitaisia, joskus edelleen liuskaisia.
  • Hedelmä: Pitkänomainen, 2-osainen, koukkukarvainen, n. 5 mm pitkä lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Lehdot, metsänreunat, lehtoniityt. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Haavayrtti saavuttaa levinneisyytensä pohjoisrajan aivan Suomen lounaiskulmalla, Ahvenanmaan saaristossa ja on antanut nimensä vain siellä esiintyvälle metsätyypille, Sanicula-tyypin lehdolle. Haavayrttiä kasvaa monenlaisen kasvillisuuden joukossa ja se viestii esiintymisellään lähinnä lajiston poikkeuksellisesta eteläisyydestä Suomen mittakaavassa.

Haavayrtti on meillä niin harvinainen, että sillä ei liene ollut kummoista merkitystä kansanlääkinnässä. Se on kuitenkin aikoinaan lukeutunut lääkekasvien eliittiin ja sitä on jopa viljelty rohdoksi. Muserrettuja lehtiä asetettiin sellaisenaan haavoihin tai käytettiin sidoksiin imeytettynä. Kasvista puristetun mehun uskottiin auttavan jopa luunmurtumiin. Sisäisesti haavayrttiä nautittiin mahahaavan hoitoon tai suoliston haavaumiin, keitettä käytettiin myös kurlausvetenä. Haavayrtillä on todettu antibakteerisia ominaisuuksia, minkä lisäksi se sisältää limakalvoja supistavia ja haavojen paranemista edistäviä yhdisteitä.

Haavayrtti kasvaa usein lehtoniittyjen puu- ja pensasryhmien alla, yleensäkin laidunnuksen ja niiton muovaamissa paikoissa. Hedelmä on heimolle tyypilliseen tapaan kaksiosainen, mutta omalaatuisena piirteenä sitä peittävät koukkupäiset karvat, joilla se takertuu tehokkaasti eläinten karvapeitteeseen kulkeutuen uusille kasvupaikoille.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page