© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Haisukurjenpolvi

Geranium robertianum

  • Heimo: Kurjenpolvikasvit – Geraniaceae
  • Kasvumuoto: 1- tai useimmiten 2-vuotinen ruoho. Pääjuuri monihaarainen.
  • Korkeus: 15–40 cm. Varsi monihaarainen, siirottavasti karvainen, yleensä punainen.
  • Kukka: Säteittäinen, 15–20 mm leveä. Terälehtiä 5, tumman ruusunpunaisia, vaaleasuonisia, pyöreäkärkisiä. Verholehtiä 5, sileäpintaisia, otakärkisiä, pystyjä, noin puolet terälehtiä lyhyempiä, karvaisia, karvat pitkiä, toisinaan osa nystyisiä. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 5-luottinen. Kukat yleensä pareittain lehtihangoissa tai verson latvassa.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Ruusukelehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodillisia–lähes ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa kolmiomainen, kourasuoninen, 3-lehdykkäinen (tyvilehdet joskus 5-lehdykkäisiä), keskilehdykkä pitkäruotinen, lehdykät toistamiseen lehdykkäisiä–syvään liuskaisia; liuskat kapeita, teräväkärkisiä.
  • Hedelmä: 5-osainen lohkohedelmä, kärkiosa nokkamainen, kypsyessään rullalle kiertyvä. Hedelmykset verkkopintaisia, harvakarvaisia.
  • Kasvupaikka: Sammaleiset lehtokivet, lohkareikot, muurit, kallionpengermät, pensaikot, merenrannat.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.

Kun haisukurjenpolvea koskettelee, voi nenässään todeta kasvin olevan sukua huonekasvina tutulle eteläafrikkalaiselle pelargonialle eli pielikille (Pelargonium). Molemmat erittävät etenkin kosketettaessa tuoksua, jonka tarkoitus on saada nälkäiset kasvinsyöjät toisiin ajatuksiin. Ainakin useimpien ihmisten nenään haisukurjenpolven ominaistuoksu on epämiellyttävä. Kasvia keittämällä saatavaa haisevaa lientä on meillä käytetty niin luteiden häätämiseen kuin haavojen hoitoonkin. On tietenkin makuasia, mitä ominaisuutta kasvin nimessä halutaan korostaa – yhtä hyvin viehättävän näköisen kasvin nimi voisi olla vaikkapa punakurjenpolvi: kukat ovat tumman ruusunpunaiset ja valoisilla paikoilla koko kasvi on usein karmiininpunainen, mikä on myös sen ruskaväri. Avoimilta paikoilta haisukurjenpolvia tapaa kuitenkin suhteellisen harvoin; mieluiten laji kasvaa varjoisten lehtojen irtolohkareitten päällä tai kallionkoloissa, jonne on kasautunut ainakin hiukan kuohkeaa, typpipitoista lehtikariketta.

Monet kurjenpolvet leviävät linkoamalla siemenensä hedelmysten otakärjen kimmoisan ulkoseinän avulla ympärilleen. Haisukurjenpolvi puolestaan turvautuu kahteen valkoiseen, kärjestä moniliuskaiseen sukakarvaan, jotka paljastuvat vasta odan irtautuessa hedelmästään. Nämä säikeet tarrautuvat tehokkaasti ihmisten ja eläinten matkaan, jolloin haisukurjenpolvi voi levitä pitkiäkin matkoja. Lajia voikin tavata satunnaistulokkaana selvästi vakiintuneen levinneisyysalueen ulkopuolelta. Mikäli sopivaa kyytiä ei kuulu, karvat takertuvat kasvin omiin haaroihin tai lehtiin, kunnes ylikypsän hedelmyksen seinä repeytyy ja siemen varisee emokasvin juurelle. Näin haisukurjenpolvi muodostaa usein tiheitä kasvustoja.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page