Liuskalehtihäränsilmä, H. radicata Liuskalehtihäränsilmä, H. radicata Liuskalehtihäränsilmä, H. radicata Liuskalehtihäränsilmä, H. radicata

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Häränsilmä

Hypochaeris maculata

  • Lat. synonyymi: Hypochoeris maculata
  • Nimi myös: Harjuhäränsilmä
  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Sikurikasvit – Cichorioideae (aiemmin Sikurikasvit – Cichoriaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 40–70 cm. Varsi tav. 1-lehtinen, haaraton (joskus niukkahaarainen), karheakarvainen vana.
  • Kukka: Kukat muodostavat n. 5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kirkkaankeltaisia (laitimmaiset punajuovaisia), kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut limittäin, uloimmat kolmiomaisia, karheakarvaisia, mustanvihreitä, sisemmät kapeita, kalvoreunaisia. Mykeröitä 1 vanan latvassa tai muutamia haarojen kärjissä.
  • Lehdet: Ruusukkeena, lähes ruodittomia, maanmyötäisiä. Lapa kielimäinen, kapeatyvinen, lähes pyöreäkärkinen, harvaan matalahampainen–mutkalaitainen, aaltoreunainen, jäykkä, karheakarvainen, keskisuoni selvä, usein punertava. Kukintovanassa tavallisesti 1 pieni lehti.
  • Hedelmä: Pähkylä, jonka kärjessä varren päässä sulkahaivenia.
  • Kasvupaikka: Harjujen paisterinteet, harjumetsät, metsäaukeat, hiekkaiset rinnekedot, kalliot, luonnonlaitumet, piennarniityt, tienvarret.
  • Kukinta: Kesä–heinä(–elo)kuu.

Mykeröittensä suuruuden ansiosta häränsilmä on hyvin näyttävä ja huomiota herättävä kasvupaikkansa koriste. Lajin keltaisten mykeröitten ilmaantuminen niittykankaille merkitsi entisajan maatalousyhteisössä heinänteon alkamista. Paitsi almanakkakasvi, häränsilmä oli myös aikansa kellokortti: heinätöihin piti lähteä aamuvarhaisella kello kuudelta, jolloin kasvi avaa mykerönsä – päivällispöytään sopi palata vasta neljän jälkeen kun kasvi veti mykerönsä jälleen suppuun. Nykyisin näihin aikoihin tosin tulee tehdä tunnin siirto kesäajan takia. Häränsilmästä on ollut konkreettisempaakin hyötyä: lehtiä on keitetty kaalin tapaan ruoaksi, mykeröistä ja juurakoista on tehty vahvistavaa yleislääkettä.

Häränsilmä on vaateliaanpuoleinen, kuivien harjunrinteiden ja törmäniittyjen kasvi. Se kärsii puustoon tihentymisestä kuten muutkin paljon valoa vaativat kasvit. Sen sijaan paahteisuus ei sitä haittaa: yli puolen metrin syvyyteen ulottuvalla juuristollaan se yltään pysyvään pohjakosteuteen ja ravinteikkaisiin maakerroksiin. Herkkien siementaimien elämän alku on Suomen oikullisessa ilmastossa hankala ja useimmat nyykähtävät kesän poutakausina ennen kuin ehtivät saavuttaa riittävän suuren koon. Häränsilmä kasvattaa maan poveen pitkän, sormenvahvuisen juurakon, jonka vararavinnon turvin se tuottaa joka kevät jopa tusinan verran ruusukelehtiä. Kasvi ei kerää niistä ravinteita talteen syksyllä, vaan vielä elinvoimaiset lehdet tuupertuvat lopulta syyshalloihin. Loppukesällä useimpien häränsilmien lehtiin ilmestyy veritahramaisia, punaruskeita läiskiä, joista kasvi on saanut tieteellisen lajinimensä maculata, ’täplikäs’. Maata vasten painautuneet lehdet ovat oivallinen sopeutuma toisaalta kuivilla kasvupaikoilla riehuvia kuloja, toisaalta laiduntavia eläimiä vastaan.

Liuskalehtihäränsilmä

Hypochaeris radicata (myös Hypochoeris radicata)

Liuskalehtihäränsilmä on harjuhäränsilmää huomattavasti harvinaisempi ja jonkin verran pienempi. Lajit toisistaan erottava piirre löytyy niiden lehtilaidassa: niin kuin nimestäkin voi päätellä, liuskalehtihäränsilmän lehtilaita on, jos ei nyt ihan liuskainen, niin ainakin isohampainen. Harjuhäränsilmän lehtilaita on korkeintaan mutkalaitainen. Melkein enemmän kuin lähisukulaistaan harjuhäränsilmää, liuskalehtihäränsilmä muistuttaa syys- ja varsinkin kesämaitiaista (Leontodon autumnalis ja L. hispidus).

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page