© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Harjasärmäputki

Selinum carvifolia

  • Nimi myös: Särmäputki
  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 30–80 cm. Varsi särmikäs, kapealti siipipalteinen, lähes kalju, täyteinen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, 3–4 mm leveä; terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet puuttuvat. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 10–20. Pääsarja tav. suojuslehdetön, pikkusarjojen suojuslehdet tasasoukat.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, lehtituppi lyhyt. Lapa puikea–kapean kolmiomainen, 2–3 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät liuskaisia, kärjet valkoisia, otamaisia.
  • Hedelmä: Munanmuotoinen, selkäpuolelta litteä, 2-lohkoinen, reunoilta leveä-, sivuilta kapeapalteinen lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Merenrantaniityt, lehdesniityt, pientareet, kedot.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Särmäputken nimi viittaa sen varren kapealti siipipalteiseen särmikkyyteen, joka lienee sen ilmeisin tuntomerkki valkokärkisten lehdyköitten lisäksi. Tieteellinen nimi puolestaan tulee vanhasta kreikkalaisesta kasvinnimestä sélinon, jolla tarkoitettiin jotakin kukkaseppeleisiin käytettävää sarjakukkaista. Toisiaan usein suuresti muistuttavien sarjakukkaiskasvien jakaminen eri sukuihin saattaa tuntua kadunmiehestä mielivaltaiselta, mutta aina kasvitieteilijöillekään ei ole kovin selvää kuvaa sukulaisuussuhteista. Särmäputket on esimerkiksi jokseenkin yleisesti liitetty karhunputkien (Angelica) sukuun. Särmäputkien sukua kuvatessaan Linné sisälsi siihen aluksi suoputken (Peucedanum palustre), jota särmäputki melkoisesti muistuttaakin. Selviä eroja kuitenkin on: särmäputken varren särmäisyyden lisäksi sen lehden liuskojen kärjet ovat vaaleat, suoputken tummat. Sen pääsarjan suojuslehdet myös varisevat varhain, suoputkella yleensä säilyvät. Määritystaitojaan joutuu näiden kanssa testaamaan, sillä ne saattavat kasvaa jopa vierekkäin. Lajien kasvupaikkavaatimuksissa ei ole suurta eroa, harjasärmäputki ehkä viihtyy hieman kuivemmilla paikoilla.

Särmäputki on meillä eteläinen laji. Sitä esiintyy Ahvenanmaalla ja pitkin Suomenlahden rannikkoa, mutta se puuttuu ihme kyllä Lounais-Suomen saaristosta. Sisämaassa laji kasvaa lämpökauden jäänteenä Uudellamaalla, Itämeren paikalla muinoin lainehtineen Ancylusjärven rantaviivan tienoilla. Korkeimmillaan laajan järven pinta oli jääkauden loputtua paikoin jopa 150 metriä nykyistä korkeammalla ja Pohjolan kartta oli varsin toisen näköinen kuin nykyään. Sittemmin maankohoaminen on siirtänyt rannikon kauas särmäputken kasvupaikoilta, mutta laji ei ole pystynyt ottamaan tätä uutta aluetta haltuunsa. Sisämaaesiintymien ja rannikon välillä onkin laaja alue, jolta särmäputki jokseenkin puuttuu – viime aikoina se on tosin alkanut kuroa tätä kuilua umpeen rannikon suunnalta.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page