Vallikynsimö

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Harmaakynsimö

Draba incana

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: 2- tai monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–30 cm. Usein monivartinen tai varsi haarova, tanakka, monilehtinen, tiheään tähti- ja hapsikarvainen. Tyvellä toisinaan myös kukkimattomia ruusukkeita.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5–1 cm leveä; terälehtiä 4, lovipäisiä, 3–5 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto terttu.
  • Lehdet: Tiheänä tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, miltei ruodittomia. Ruusukelehdet soikeita–suikeita, kapeatyvisiä, lähes ehytreunaisia, harmaita, molemmin puolin tähtikarvaisia, tyveltä usein myös hapsikarvaisia, varhain lakastuvia. Varsilehdet soikeahkoja, leveätyvisiä, hammaslaitaisia, karvaisia.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, soikea–suikea, litteä, kalju–karvainen, usein kierteinen, 7–10 mm pitkä litu. Lituperä 1–3 mm, usein kalju, pystyhkö.
  • Kasvupaikka: Merenrantojen somerikko- ja kalliokedot, kuivat katajarinteet. Lapissa jokivarsikedot, rantavallit, tienvarret, pihat.
  • Kukinta: Kesä–heinä(–elo)kuu.

Yleensä ottaen kynsimöiden määrittäminen lajilleen on vaikeaa: suvussa on käytetty enimmäkseen erittäin ahdasta lajirajausta ja varsinkin karvaisuuseroja on pidetty merkitsevänä luokitteluperusteena. Harmaakynsimön tunnistaminen ei kuitenkaan ole karvan varassa, sillä sen erottaa helposti sekä sukulaisistaan että muistakin ristikukkaiskasveista. Sitä luonnehtivat lukuisat varsilehdet, jotka tyvellä pakkautuvat hyvin liki toisiaan, sekä tiheästä karvapeitteestä johtuva harmaus. Hedelmäasteella kynsimöille tyypilliset litteähköt, suikeat, usein kierteiset lidut vielä varmistavat määrityksen. Harmaakynsimö on tavallisesti itsepölytteinen, joten lituja muodostuu hyönteisaktiivisuudesta riippumatta. Joskus lehtiruusukkeena talvehtineen yksilön tyvipuolelta lähtee rönsymäisiä haaroja, jotka jäävät henkiin kukkaverson kuihduttua.

Harmaakynsimön suomalainen levinneisyys on kaksijakoinen. Se esiintyy lounaassa melko yleisenä alkuperäiskasvina merenrannoilla, korkean veden ulottumattomissa sijaitsevilla kivikko- ja somerikkokedoilla. Itämeren piirissä levinneisyysalue kattaa Ahvenanmaan ja muun lounaisen saaristomme, Suomenlahden rannikon Viipurinlahdelle ja Selkämeren rannikon Merenkurkkuun ja Pietarsaaren saaristoon. Harmaakynsimö kasvaa myös Lapissa, uustulokkaana jokivarsilla ja ihmisen nurkissa niityillä ja pihakentillä, jopa turvekatoilla. Eteläisimmät tähän levinneisyyteen kuuluvat esiintymät ovat Muoniossa, Kittilässä ja Sodankylässä.

Valtaosa kynsimöistä viihtyy kylmillä seuduilla, vuoristot mukaan lukien. Suomenkin kymmenestä kynsimölajista enemmistö on Lapin kasveja ja neljä esiintyy ainoastaan Käsivarren suurtuntureilla. Etelä-Suomessa voi harmaakynsimön lisäksi tavata yksivuotiset keltakynsimön (D. nemorosa) ja vallikynsimön (D. muralis), molemmat melko harvinaisia. Keltakynsimö on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja vallikysimö silmälläpidettäväksi.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page