© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Helminukkajäkkärä

Anaphalis margaritacea

  • Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Mykerökukkaiskasvit – Compositae), alaheimo Asteroideae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 40–80 cm. Varsi jäykän pysty, haaraton, vaaleanharmaanukkainen.
  • Kukka: Kasvi 2-kotinen (emi- ja hedekukat eri yksilöissä). Kukat muodostavat n. 1 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat, kehräkukat kellertäviä, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut limittäin useana rivinä, kielimäisiä, kokonaan kalvomaisia, helmenvalkoisia, kiiltäviä. (Äkkiä katsottuna kehtosuomut näyttävät laitakukilta). Mykeröt tiheänä latvahuiskilona.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, lyhytjohteisia. Lapa tasasoukan suikea–kapeanpuikea, 3-suoninen, päältä tumman harmaanvihreä ja kaljuuntuva, alta vaalea ja pysyvästi nukkakarvainen, ehytlaitainen, laidat alaskääntyneet.
  • Hedelmä: Sukkulamainen, pieninystermäinen, ruskea, alle 1 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Pihat, pientareet. Koristekasvi, joskus viljelyjäänne.
  • Kukinta: Heinä–lokakuu.

Nukkajäkkärät ovat meillä luonnonvaraisina kasvavien kissankäpälien ja jäkkärien sukulaisia. Helminukkajäkkärän kotiseutu on Pohjois-Amerikassa ja Koillis-Aasiassa, Suomessa sitä kasvatetaan melko yleisesti kivikkopuutarhoissa. Karuihin ja kuiviin oloihin sopeutuneen kasvin kukinnot pysyvät kauan näyttävinä maljakkoon leikattuinakin. Mykerön kehtosuomut ovat paperimaisen kovat, minkä vuoksi se soveltuu hienosti kuivakukaksikin. Se vetää puoleensa myös perhosia ja muita mettä ravinnokseen käyttäviä hyönteisiä.

Jalostamattomana luonnonperennana helminukkajäkkärä ei tarvitse oikeastaan mitään hoitoa ja on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Vanhoissa, hylätyissä ja villiytyneissä perennaryhmissäkin se pitää pitkään puolensa tasavertaisena luonnonkasviemme rinnalla. Helminukkajäkkärä leviää jonkin verran rönsyistä ja on paikoin Etelä-Suomessa luonnonvaraistunutkin. Laji on kaksikotinen, eli siemeniä muodostuu vain, jos sekä hede- että emikasveja kasvaa lähekkäin.

Helminukkajäkkärä muistuttaa luonnonkasveistamme eniten ehkä ahokissankäpälää (Antennaria dioica), joka viihtyy samantapaisilla, kuivahkoilla ja aurinkoisilla paikoilla. Helminukkajäkkärä on kuitenkin korkeampi ja tyviruusukkeeton, kun taas kissankäpälillä on tyvellään selvä lehtiruusuke.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page