© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Hietalemmikki

Myosotis stricta

  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Pääjuuri lyhyt.
  • Korkeus: 5–20 cm. Varsi pysty, yleensä tyveltä alkaen haarova, siirottavasti koukkukarvainen–pinnanmyötäisesti karvainen, usein punertava.
  • Kukka: Säteittäinen, 1–2 mm leveä. Teriö vaaleansininen, yhdislehtinen, suppilomainen, 5-liuskainen, torven nielussa kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, kapean kellomainen, 5-liuskainen, liuskat kapeita; karvat enimmäkseen koukkupäisiä; hedelmäasteella verhiö n. 4 mm pitkä, umpinainen, pysyvä. Heteitä 5, palhot teriön torveen kiinnikasvaneita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura, joka pitenee terttumaiseksi; alimmat kukat tukilehdellisiä. Kukkaperä siirottavasti karvainen, kukinnan jälkeen verhiötä huomattavasti lyhyempi.
  • Lehdet: Tyvilehdet kukinnan alkuvaiheissa kuihtuvia, lyhytruotisia, ruodit siipipalteisia. Varsilehdet kierteisesti, ruodittomia. Lapa vastapuikea–suikea–lähes tasasoukka, ehytlaitainen, yläpinnalla enemmän suoria karvoja kuin alapinnalla, alapinnan suonissa koukkukarvoja.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munanmuotoisia, särmikkäitä, sileitä, kapeapalteisia, ruskeita, n. 1,5 mm pitkiä.
  • Kasvupaikka: Kalliot, töyräät, kuivat niityt, kedot, hietikot, pellot, tienreunat.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Lemmikkien sininen kukka on useimmille tuttu ja niitä pidetään nimensä mukaisesti rakkauden ja ystävyyden symboleina. Samaan aihepiiriin kuuluvat vanhat suomalaiset toisintonimet ikävänkukka, muistiainen, orpolapsenkukka ja lemmenkukkain. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut: Ruotsissa kansanomaisena nimenä on paikoin ollut pirunsilmä, eikä meillä käytetty vuohensilmä ole juurikaan lemmekkäämpi. Kansanlääkinnässä lemmikit ovat saavuttaneet jonkin verran suosiota silmätulehdusten hoidossa. Kyse lienee signatuuriopin sovelluksesta, uskomuksesta, jonka mukaan kasvin ulkonäkö antaa vihjeen sen rohdoskäytöstä – muistuttaahan lemmikin teriö sinistä silmää pupillia myöten. Kukilla on enemmän annettavaa pölyttäjähyönteisille, joita kukan keskiosan keltaiset nielukyhmyt ohjaavat meden ääreen.

Hietalemmikki on lemmikkilajistamme huomaamattomimpia. Se on yksi kallioketojen varhaisimmista pikkukasveista, joka ehtii kukkia, kypsyttää siemenensä ja kuollakin ennen kuin siihen kiinnittää huomiota. Kuivia kasvupaikkoja suosivalla kasvilla on kiire toteuttamaan koko elämänkiertonsa ennen kesän helteisiä poutapäiviä. Hietalemmikki on mäkilemmikin (M. ramosissima) ohella pienin Suomessa esiintyvistä kymmenkunnasta lemmikkilajista. Ne erottaa toisistaan ehkä helpoiten hedelmäperien pituuden ja asennon avulla: hietalemmikillä hedelmäperät ovat verhiötä selvästi lyhyempiä ja pystyjä, mäkilemmikillä suunnilleen verhiön pituisia ja sivulle siirottavia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page