Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Hietaneilikka
Dianthus arenarius
- Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Melko tiiviisti mätästävä.
- Korkeus: 10–20 cm. Varsi pysty–koheneva, haaromaton–niukkahaarainen, kalju.
- Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 3 cm leveä; terälehtiä 5, kapealiuskaisia. Verhiö yhdislehtinen, torvimainen, hieman ylöspäin kapeneva, 5-liuskainen, ulkoverhiöllinen, usein violetti. Heteitä tav. 10. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukkia 1–5. Kukat tuoksuvat.
- Lehdet: Vastakkain, ruodittomia, tyvestä yhdiskasvuisia. Lapa tasasoukka, lähes neulasmainen, ehytlaitainen, silposuoninen, harmahtavanvihreä.
- Hedelmä: 4-liuskaisesti aukeava kota.
- Kasvupaikka: Hiekkakankaat, harjut, rapautuneet kallionrinteet.
- Kukinta: Kesä–elokuu.
Hietaneilikka on uhanalainen laji ja rauhoitettu koko maassa.
Kukkiva hietaneilikka on silmiähivelevän kaunis näky. Kukkien hieno tuoksu on voimakkaimmillaan juhannuksen tienoilla, jolloin kasvustot tuoksuvat etenkin aamuisin ja iltaisin. Luultavasti kasvi houkuttelee pölyttäjikseen hämärissä liikkuvia yöperhosia, mihin viittaisi myös kukkien vaalea väri.
Meikäläisten hietaneilikoiden katsotaan kuuluvan itäiseen alalajiin, idänhietaneikka (ssp. borussicus). Se lienee levinnyt Suomeen jääkautta seuranneella lämpökaudella harjuja pitkin ja ollut ennen metsien levittäytymistä huomattavasti nykyistä yleisempi. Hietaneilikka on kilpailukyvyltään heikko, lähes kasvittomien törmien ja rapakivikallioiden koriste. Nykypäiviin laji on sinnitellyt siellä täällä sopivissa paikoissa, mutta on harvinaisimpia harjukasvejamme.
Rauhoituksesta huolimatta soranotto ja muut elinympäristön muutokset uhkaavat edelleen tätäkin kasviharvinaisuutta. Hietaneilikka on kyllä hyötynytkin ihmistoiminnasta valtaamalla uutta elintilaa polkujen, metsäteiden ja jopa valtateiden varsilta. Paikoin sitä on hyvällä menestyksellä siirretty tien rakentamisen alta ja kylvetty läheisille pientareille. Hietaneilikka on arvokas lisä mihin tahansa kivikkopuutarhaan – siemenet tai taimet on tosin syytä ostaa puutarhamyymälästä ja jättää luonnonvaraiset kasvimme rauhaan. Asutuilla seuduilla saattaa kukkapenkeistä karata luontoomme myös sulkaneilikka (D. plumarius), jonka terälehdet ovat kylläkin hietaneilikkaan verrattuna matalampaan liuskaiset. Pohjois-Suomen joenvarsilla, tulvaniityillä ja kedoilla kasva pulskaneilikka (D. superbus) on selvästi hietaneilikkaa kookkaampi, pehmeälehtisempi, löyhemmin mätästävä ja yleensä selvästi vaalean sinipunakukkainen.
