Sulkaneilikka, D. plumarius Sulkaneilikka, D. plumarius Sulkaneilikka, D. plumarius

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Hietaneilikka

Dianthus arenarius

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Melko tiiviisti mätästävä.
  • Korkeus: 10–20 cm. Varsi pysty–koheneva, haaromaton–niukkahaarainen, kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 3 cm leveä; terälehtiä 5, kapealiuskaisia. Verhiö yhdislehtinen, torvimainen, hieman ylöspäin kapeneva, 5-liuskainen, ulkoverhiöllinen, usein violetti. Heteitä tav. 10. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukkia 1–5. Kukat tuoksuvia.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia, tyvestä yhdiskasvuisia. Lapa tasasoukka, lähes neulasmainen, ehytlaitainen, silposuoninen, harmahtavanvihreä.
  • Hedelmä: 4-liuskaisesti aukeava kota.
  • Kasvupaikka: Hiekkakankaat, harjut, rapautuneet kallionrinteet.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa.

Kukkiva hietaneilikka on silmiähivelevän kaunis näky. Kukkien hieno tuoksu on voimakkaimmillaan juhannuksen tienoilla, jolloin kasvustot tuoksuvat etenkin aamuisin ja iltaisin. Luultavasti kasvi houkuttelee pölyttäjikseen hämärissä liikkuvia yöperhosia, mihin viittaisi myös kukkien vaalea väri.

Meikäläisten hietaneilikoiden katsotaan kuuluvan itäiseen alalajiin, idänhietaneilikka (ssp. borussicus). Se lienee levinnyt Suomeen jääkautta seuranneella lämpökaudella harjuja pitkin ja ollut ennen metsien levittäytymistä huomattavasti nykyistä yleisempi. Hietaneilikka on kilpailukyvyltään heikko, lähes kasvittomien törmien ja rapakivikallioiden koriste. Nykypäiviin laji on sinnitellyt siellä täällä sopivissa paikoissa, mutta on harvinaisimpia harjukasvejamme.

Rauhoituksesta huolimatta soranotto ja muut elinympäristön muutokset uhkaavat edelleen tätäkin kasviharvinaisuutta. Hietaneilikka on kyllä hyötynytkin ihmistoiminnasta valtaamalla uutta elintilaa polkujen, metsäteiden ja jopa valtateiden varsilta. Paikoin sitä on hyvällä menestyksellä siirretty tien rakentamisen alta ja kylvetty läheisille pientareille. Hietaneilikka on arvokas lisä mihin tahansa kivikkopuutarhaan – siemenet tai taimet on tosin syytä ostaa puutarhamyymälästä ja jättää luonnonvaraiset kasvimme rauhaan.

Sulkaneilikka

Dianthus plumarius

Asutuilla seuduilla saattaa kukkapenkeistä karata luontoomme myös sulkaneilikka, jonka erottaa hietaneilikasta mm sillä, että sen terälehdet ovat hietaneilikkaan verrattuna matalampaan liuskaiset. Pohjois-Suomen joenvarsilla, tulvaniityillä ja kedoilla kasvava pulskaneilikka (D. superbus) on selvästi hieta- ja sulkaneilikkaa kookkaampi, pehmeälehtisempi, löyhemmin mätästävä ja yleensä selvästi vaalean sinipunakukkainen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page