© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Hiirenhäntä

Myosurus minimus

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 3–12 cm. Varsi hento.
  • Kukka: Kehä säteittäinen, vaaleankeltainen, 5–8 mm leveä. Terälehtiä 5–7, kellanvalkeita tai punertavia, tasasoukkia, torvimaisia, puuttuvat usein. Verholehtiä 5, suikeita, kannuksellisia. Hedelmävaiheessa kukkapohjus pitenee jopa 5 cm:n mittaiseksi. Heteitä 5 tai enemmän. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin vanan päässä.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena, pitkäruotisia, kaljuja. Lapa tuskin ruotia leveämpi, tasasoukka, ehytlaitainen, tylppä, kalju.
  • Hedelmä: Litteä, ruskea, usein hieman karvainen, 1-siemeninen, 1–1,5 mm pitkä pähkylä. Pähkylät pidentyneellä (5–7 cm) kukkapohjuksella toisiinsa vasten painautuneina.
  • Kasvupaikka: Kuivat kedot, saariston lintukalliot, pihakalliot, tienpientareet, polut, ajoneuvourat, kesannot, pellot, puutarhat, puistoistutukset.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Hiirenhäntä on syysyksivuotinen muinaistulokas. Se talvehtii pienenä ruusukkeena ja kevään korvalla kasvaa vauhdilla talven jättämän kosteuden turvin. Kasvin aloittaessa kukintansa joskus toukokuussa se on vain muutaman sentin korkuinen ja kukkakin on huomaamaton. Pienen kukan lähes torvimaisissa terälehdissä käy kärpäsiä, mutta usein hiirenhäntä joutunee tyytymään itsepölytykseen. Siementen kypsyessä emiö ja kukkapohjus pitenevät monikymmenkertaiseksi ja tässä vaiheessa ei tarvitse miettiä mistä kasvin nimi on keksitty: yhdennäköisyys hiiren suomuisen hännän kanssa on ilmeinen. Myös tieteellinen (kreikkapohjainen) sukunimi on suomennettuna hiirenhantä, kuten myös englannin- ja saksankieliset lajinimet. Ruotsi on pannut paremmaksi ja määritellyt nimeksi rotanhäntä (råttsvans). Hiirenhännän siementuotanto on mahtava ja se voi otollisella paikalla lisääntyä nopeasti.

Hento ja matala hiirenhäntä ei menesty kookkaampien kilpailijoiden puristuksessa. Laji suosii avoimia ja multavia kasvupaikkoja, pitää runsaasta typestä ja melko neutraalista maaperästä. Suuressa osassa maatamme se kasvaa vain kulttuurivaikutteisilla paikoilla, peltojen ja pihojen rikkaruohona. Eteläisten merenrantojemme lintujen ulosteiden ja kalanjätteiden lannoittamat, simpukankuorten kalkitsemat kalliot ja luodot voisivat olla lajin alkuperäistä valtakuntaa. Hiirenhäntä on kuitenkin erittäin sopeutuvainen ja kasvaa paremman puutteessa vaikka murenevan laastin raoissa.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page