© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Hirvenkello

Campanula cervicaria

  • Heimo: Kellokasvit – Campanulaceae
  • Kasvumuoto: Yleensä 2-vuotinen ruoho. Pääjuuri lyhyt, paksu, pysty.
  • Korkeus: 30–100 cm. Varsi teräväsärmäinen, karheakarvainen.
  • Kukka: Teriö kellomainen, 5-liuskainen, yhdislehtinen, 12–20 mm pitkä, vaaleansininen tai joskus valkoinen. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat tylppiä. Heteitä 5. Emiö teriötä pitempi, yhdislehtinen, 1-vartaloinen, yleensä 3-luottinen. Kukat tiheinä mykerömäisinä ryhminä varren latvassa ja ylimpien lehtien hangoissa.
  • Lehdet: Kierteisesti. Tyvilehdet ruodillisia, suikeita–kapean vastapuikeita, kukinta-aikaan tavallisesti kuihtuneita. Ruoti leveälti siipipalteinen. Varsilehdet ruodittomia, tasasoukan kapeansuikeita. Lapa epäsäännöllisen nyhälaitainen, kankeakarvainen.
  • Hedelmä: Pyöristyneen kartiomainen, kapeahko, vahvasuoninen, karvainen, nuokkuva, tyvipuolelta avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Metsänreunat, rinneniityt, ahot ja pientareet.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut.

Suurikokoinen hirvenkello on yksi komeimmista kelloistamme. Se on yleensä helposti tunnistettavissa sinikukkaisista, tiheän mykerömäisistä kukinnoistaan. Samanlainen kukinto on lähisukuisella peurankellolla (C. glomerata), mutta lajit erottaa viimeistään tyvilehtien ja verhiön liuskojen muodon perusteella.

Hirvenkello on lyhytikäinen, yleensä vain kaksivuotinen laji. Se voi olla myös kerran kukkiva monivuotinen (ruusukevaihe kestää useampia vuosia). Hirvenkellon säilyminen on riippuvainen runsaasta siementuotannosta: yhteen kasviin voi muodostua jopa pari–kolmekymmentä tuhatta siementä. Kukkia pölyttävät kimalaiset ja kukkakärpäset – myös itsepölytys on mahdollinen, mutta silloin siementuotanto on paljon pienempi. Laji viihtyy avoimilla ja valoisilla paikoilla. Hirvenkellon alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat Keski-Euroopan puistomaiset metsät, pensaikot ja kosteat niityt. Meillä laji lienee muinaistulokas ja kasvaa useimmiten ihmisen raivaamilla aloilla. Monien muiden vanhan kaskikulttuurin seuralaislajien tavoin hirvenkellokin on taantunut selvästi perinneympäristöjen kasvaessa umpeen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page