© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Hirvenputki

Seseli libanotis

  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: 2- tai monivuotinen ruoho. Juuri valkoinen, paksu.
  • Korkeus: 40–120 cm. Varsi haarova, hyvin syväuurteinen, yläosasta ja nivelistä karvainen, täyteinen, tyvellä vanhojen lehtien jäänteitä.
  • Kukka: Teriö säteittäinen (tai hieman vastakohtainen), valkoinen (joskus hieman punertava), alle 5 mm leveä, ulkopinnalta karvainen; terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehtiä 5, varisevat varhain. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 30–40. Pääsarja ja pikkusarjat suojuslehdellisiä, suojuslehdet kapeita.
  • Lehdet: Kierteisesti, alemmat ruodillisia, ylemmät ruodittomia, kanta tuppimainen. Lapa kapean pitkulainen–kolmiomainen, 2 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät hyvin hienoliuskaisia, nukkakarvaisia, alapinnalta sinivihertäviä.
  • Hedelmä: Leveän sukkulamainen–munanmuotoinen, litteähkö, 2-lohkoinen, paksuharjuinen, tav. hienokarvainen, ruskea, 2,5–4 mm pitkä lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Kedot, kuivat niittytöyräät, pientareet. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Hirvenputken olemuksessa on samaa arvokkuutta kuin metsän kuninkaassa, jolle se on omistettu. Mikään metsäkasvi se ei kuitenkaan ole, vaan suosii kuivia kasvupaikkoja, usein ihmisen aikaansaamissa tai muokkaamissa kasviyhdyskunnissa. Useimmiten sen näkee vanhoilla niittytöyräillä, laitumilla ja pientareilla, lisäksi lajin on usein havaittu esiintyvän viikinkiajan hautakumpujen tuntumassa. Hirvenputki lienee vanha lääkekasvi, joskaan sen käytöstä ei ole säilynyt minkäänlaista tietoa. Hirvenputki on eteläinen kuivan ja mantereisen ilmastoa laji, mutta meillä sen esiintymistä rajoittanee ennen muuta lajin vaatima kalkkipitoinen maaperä. Hirvenputki kasvaa Suomessa vain Ahvenanmaan pääsaarilla, lounaissaaristossa ja mantereella Turun ympäristössä. Karjalan kannakselta on joitakin löytöjä, joten Itä-Suomessakin laji saattaisi tulla vastaan. Hirvenputki on kärsinyt meillä esimerkiksi rakentamisesta ja monet sen esiintymät ovat kokonaan hävinneet.

Hirvenputki kerää tavallisesti vuoden ajan voimia ennen kuin kukkii ja kuolee toisena elinvuotenaan. Laihoissa oloissa kasvaessaan kukkimiseen valmistautuminen voi kestää pitempään ja kasvi tulee näin monivuotiseksi. Loppukesällä kehittyvä kukinto on komea: pikkusarjoja voi olla jopa 60 ja toisinaan vielä näihinkin kehittyy sarjoja! Hirvenputki jää useimpien sukulaistensa tapaan kuoltuaan pystyyn talventörröttäjäksi, jolloin hedelmillä on paremmat edellytykset levitä tuulen välityksellä. Varren syväuurteisuus, tyven jouhimaiset lehtijäänteet ja hyvin tiheät, karvaiset kukkasarjat ovat hirvenputken parhaita tuntomerkkejä. Kukkimattomana hieman koiranputken oloinen laji saattaa silti jäädä helposti huomaamatta.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page