© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Hoikkaängelmä

Thalictrum simplex

  • Alalajit: Etelänhoikkaängelmä (ssp. simplex), Pohjanhoikkaängelmä (ssp. boreale)
  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 40–80 cm. Varsi kukintoon asti haaraton, särmikäs.
  • Kukka: Säteittäinen, n. 1 cm leveä. Terälehdet puuttuvat. Verholehtiä 4–5, sinipunertavia–vaaleanvihreitä, varhain varisevia. Heteitä monta, palhot n. 3 mm pitkiä, yleensä sinipunaisia, ponnet hieman palhoja lyhyempiä, nuokkuvia, tav. otapäisiä, keltaisia. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto harsu, yleensä runsaskukkainen, usein pitkälti lehdekäs terttu, kukat siirottavia–pystyjä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lehtiä 6–8. Lapa soikeahko, leveyttään pitempi, 2–3 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät tav. korvakkeettomia. Pikkulehdykät kapean vastapuikeita–puikeita(–lähes pyöreitä), 3-liuskaisia.
  • Hedelmä: 8-harjuinen, otakärkinen, 2–3,5 mm pitkä, perätön pähkylä.
  • Kasvupaikka: Metsänreunat, lehdot, lehtoniityt, rantatörmät, tulvaniityt, kedot, tienpientareet.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Etelänhoikkaängelmä (ssp. simplex) on luokiteltu vaarantuneeksi.

Ängelmälajeja tunnetaan yhteensä vajaa satakunta, Euroopassa niitä kasvaa 13 ja Suomessa kuusi. Vaikka lajimäärä on sangen kohtuullinen, niiden erottaminen toisistaan ei ole aina mitenkään yksinkertaista. Hoikkaängelmän tieteellinen lajinimi simplex, ’yksinkertainen’, viitannee yksioikoisen haarattomaan tai korkeintaan kukinnosta lyhythaaraiseen varteen – jos nimenantaja olisi tiennyt lajin ja sen lähisukulaisten monimuotoisuudesta, nimeksi olisi varmaan tullut complex! Hoikkaängelmän nimialalaji etelänhoikkaängelmä (ssp. simplex) ja pohjoinen alalaji pohjanhoikkaängelmä (ssp. boreale) ovat meillä kohtuullisen laajalle levinneitä. Ne voi sekoittaa varsinkin toiseen yleiseen ängelmälajiimme, keltaängelmään (T. flavum), jonka kukinto on kuitenkin yleensä tiheä ja heteiden palhot vaaleita.

Useimpien leinikkikasvien kukissa kehälehdet ovat suuria ja värikkäitä; ängelmillä ne putoavat varhain pois, eivätkä eritä pölyttäjiä houkuttelevaa mettä. Kehälehtien tehtävän hyönteisten huomion herättäjinä ovat osittain ottaneet värikkäät ja tuoksuvat heteet, jotka palkitsevat pölytyksessä auttavia kärpäsiä ja kovakuoriaisia runsaalla siitepölyllä. Ängelmien suvussa on kuitenkin nähtävissä siirtymä hyönteispölytyksestä tuulipölytykseen välimuotoineen. Yleisesti ottaen tuulipölytteisyyttä pidetään alkeellisempana piirteenä kuin hyönteispölytteisyyttä: eläinpölytyksen etu on sen täsmällisyys, koska siitepöly kulkeutuu hyönteisten mukana pääasiassa saman lajin muiden yksilöiden kukkiin. Ängelmät ovat hyvä esimerkki evolutiivisesta kehityssarjasta, jossa kukan pölyttymistapa vaihtuukin hyönteispölytyksestä ja aiemmin kehittyneeseen tuulipölykseen. Evoluutio näyttäisi kulkevan takaperin, mutta se on ihmisen ajattelutavan luoma harha: luonnonvalinta vain suosii mahdollisimman hyvin lajin elinkelpoisuutta kulloinkin edistäviä ratkaisuja.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page