© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Huhtahanhikki

Potentilla intermedia

  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Tav. 2-vuotinen tai monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 25–40 cm. Joskus monivartinen. Varsi koheneva–pysty, usein runsashaarainen, karvainen, joskus punertava.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kalpeankeltainen, n. 1 cm leveä; terälehtiä 5, tav. matalaan lovipäisiä, 4–5 mm pitkiä, verhiön mittaisia tai hieman lyhyempiä. Verhiö 5-liuskainen; ulkoverhiöllinen. Heteitä 20. Emiö erilehtinen, emejä paljon. Kukinto runsaskukkainen huiskilo.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, lehdyköitä 5 (varren yläosassa joskus 3-lehdykkäinen). Lehdykät kapeanpuikeita, tyveen asti hammaslaitaisia, molemmin puolin harvakarvaisia. Korvakkeet ehyet–liuskaiset.
  • Hedelmä: Pyöreähkö, vaaleanruskea, sileä, himmeä pähkylä, joita useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Ahot, kedot, pientareet, tienvarret, ratapihat, joutomaat.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Huhtahanhikki on syntynyt aikoinaan Keski-Venäjällä hopeahanhikin (P. argentea) ja peltohanhikin (P. norwegica) risteytymisen kautta. Jo tieteellisen lajikuvauksen laatija ounasteli tätä antaessaan huhtahanhikin tieteelliseksi lajinimeksi intermedia, siis ’välimuotoinen’. Huhtahanhikissa on molempien kantalajiensa piirteitä ja sittemmin risteymäalkuperä on varmistettu myös kokeellisesti. Molempia huhtahanhikin kantalajeja kasvaa myös Suomessa, usein jopa sen seurassa.

Huhta viittaa kaskiviljelyyn, joka oli pitkään Suomessakin harjoitettu alkukantainen maanviljelytapa. Siinä metsä hakataan ja poltetaan, jolloin kasvillisuuteen sitoutuneet ravinteet vapautuvat viljelykasvien käyttöön. Huhta tarkoittaa nimenomaan havumetsään raivattua ja Suomessa usein ruispelloksi kylvettyä kaskea. Savon ja Karjalan kaskialue on huhtahanhikin levinneisyyden ydinaluetta, on ollut ilmeisesti jo ikimuistoisista ajoista asti. Myöhemmin laji on hitaasti, mutta varmasti laajentanut aluettaan myös lännemmäksi. Nykyisin huhtahanhikin tapaa myös alueilta, joilla ei varmasti ole kuunaan kaskea poltettu. Kaskimaiden ulkopuolella huhtahanhikki lienee liikennetulokas, ammoisina aikoina kotimaahan palaavien purjelaivojen ruumassa satamiin matkannut painolastikasvi, myöhemmin myös junien vaunuissa levinnyt kyytiläinen. Linnoituksille kasvin lienee tuonut venäläinen sotaväki huoltokuljetuksissaan, joissa matkasi luontoomme monia muitakin kasveja. Kaikkialla Suomessa huhtahanhikki on kuitenkin ihmisen seuralainen, syrjäkulmilta sitä ei löydy.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page