Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Humala
Humulus lupulus
- Heimo: Humalakasvit – Cannabaceae
- Korkeus: Jopa 6 metriä pitkä köynnös.
- Kukka: Yksineuvoinen. Hedekukka: Perällinen kehä muodostuu viidestä vihertävän keltaisesta lehdestä. Jokaisen kehälehden kohdalla on suorapalhoinen hede. Emikukka: Käpymäisen kukinnon tukilehtien hangoissa on pareittain perättömiä kukkia. Suomumainen kehälehti ympäröi emiötä puoleen väliin saakka. Luotteja on kaksi.
- Lehdet: Vastakkain, pitkäruotisia ja 3-, 5- tai harvoin harvoin 7-jakoisia. Lehtilapa on terävästi sahalaitainen ja karhea. Lehtiparien välissä on yhtyneet eli ns. interpetiolaariset korvakkeet.
- Hedelmä: Noin 3 mm pitkä pähkylä.
- Kasvupaikka: Alunperin merenranta-, järvenranta- ja puronvarsilehdot. Emikasvi on viljelyjäänne pihoilla ja esim. talonraunioiden läheisyydessä.
- Kukinta: Heinä–elokuu.
Humala on kaksikotinen, monivuotinen ja ruohovartinen köynnöskasvi. Puutuneesta juurakosta lähtevät ilmaversot ovat tavallisesti 2–3 cm paksuja ja nelisärmäisiä.
Emikasveja on viljelty Suomessa kukintojensa takia. Kukkia käytettiin oluen panoprosessissa ja rohtona. Hedekasveja ei viljelty, koska pölytys heikensi emikukkien käyttöominaisuuksia. Näin ollen hedekasvin löytyminen kertoo lajille alkuperäisestä kasvupaikasta.
Kaukana toisistaan olevat ja vain toista sukupuolta edustavat humalalöydöt osoittavat entisaikaisen merenrantalehdon paikan. Tällaiset yhdestä yksilöstä syntyneet kasvustot voivat olla jopa tuhansia vuosia vanhoja. Humalan kukinnot olivat Ruotsin vallan aikana veronmaksuväline. Talonpojilla oli lakisääteinen humalanviljelypakko aina vuoteen 1915 asti.
