Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Hyvänheikinsavikka
Chenopodium bonus-henricus
- Heimo: Savikkakasvit – Chenopodiaceae
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
- Korkeus: 15–70 cm. Varsi pysty, melko paksu, haaraton–niukkahaarainen, usein tahmeahko.
- Kukka: Yleensä säteittäinen, pieni (n. 2mm). Vihreä kehä 3–5-lehtinen, tyveltä yhdistynyt. Heteitä 2–5. Emiö yhdislehtinen, 2–3 vartaloinen. Pääosa kukista tiuhana, lehdettömänä ja kartiomaisena latvasykeröstönä.
- Lehdet: Kierteisesti, pitkäruotisia. Lehtilapa leveän kolmiomainen, usein keihästyvinen, ehytlaitainen ja teräväkärkinen.
- Hedelmä: Pähkylä.
- Kasvupaikka: Puutarhat, pihat, vanhat rauniot ja laitumet. Satunnainen satamissa ja myllyillä.
- Kukinta: Kesä–elokuu.
Savikoiden suku (Chenopodium) on lajintunnistuksen kannalta hankala ryhmä. Eräät savikat ovat hyvin muuntelevia, etenkin jauhosavikka (C. album). Savikat sekoitetaan helposti maltsoihin (Atriplex), joista ne on kuitenkin erotettavissa kaksineuvoisuutensa (maltsat ovat yksineuvoisia) ja maltsoille tyypillisten hedelmän suojuslehtien puuttumisen perusteella. Maltsoilla lehdet ovat tavallisesti vastakkain, savikoilla kierteisesti.
Hyvänheikinsavikka on muista savikkalajeista poiketen monivuotinen. Se on vanhan kulttuurin seuralaiskasvi, jonka erottaa lähisukulaisistaan helpoimmin pitkäruotisten, leveän kolmiomaisten lehtiensä ja pitkän tähkämäisen kukintonsa perusteella. Kasvin varsi tuntuu usein tahmealta, ja sen rakkokarvat ovat pitkäperäisiä.
Hyvänheikinsavikka kasvattaa turpean, monivuotisen juurensa vararavinnon avulla meheviä lehtiä, joita on syöty pinaatin tapaan. Sitä on käytetty myös lääkekasvina vatsavaivoihin. Lajiepiteetti bonus-henricus on annettu keskieurooppalaisen pakanallisen Guter Heinrich -haltijan mukaan. Hyvänheikinsavikka on nykyisin melko harvinainen.
