Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Idänhierakka
Rumex confertus
- Heimo: Tatarkasvit – Polygonaceae
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
- Korkeus: 60–150 cm. Varsi nuorena vihreä, myöhemmin punertava, uurteinen, kukinto-osasta alkaen haarova.
- Kukka: Säteittäinen, kaksineuvoinen, jopa 10 mm leveä. Kehässä kaksi 3-lehtistä kiehkuraa. Ulomman kiehkuran lehdet pieniä ja siirottavia–etuviistoja. Sisempi kiehkura muodostaa hedelmäverhiön, jonka lehdet leveänpuikean kolmiomaisia. Heteitä 6. Yhdislehtinen emiö 3-lukuinen ja -vartaloinen. Kukkaperän (5–10 mm) nivelkohta perän tyvipuolella. Kukat kiehkuroina, Kukinto lyhyehkö kerrannaisterttu, aluksi vaaleanvihreä, myöhemmin tummanruskea.
- Lehdet: Tyvellä ruusukkeena, varrella kierteisesti. Alalehdet, herttatyvisiä, leveänpuikeita, pitkäruotisia, jonkin verran poimuisia, suonia pitkin papillikkaita. Varsilehdet puikeita–kolmiomaisia.
- Hedelmä: Hedelmäverhiön liuskat pyöreähköjä, herttatyvisiä, selväsuonisia, nyhälaitaisia, 6–10 mm pitkiä, ainakin yhdessä (usein kahdessa) pienehkö, pitkulainen nystermä. Hedelmäperä 3–10 mm, noin verhiön pituinen. Nivel melko paksu, tyvipuoliskossa. Pähkylä 3–4 mm, ruskea.
- Kasvupaikka: Kulttuurimaat, ratapihat, joutomaat, satamat, merenrannat.
- Kukinta: Heinäkuu.
Hierakoihin kuuluu maailmanlaajuisesti parisataa lajia, joista Suomessa kasvaa noin 20. Hierakat muodostavat melko hankalan ryhmän, sillä lajit risteytyvät helposti keskenään – idänhierakka erityisesti hevonhierakan (R. longifolius) ja poimuhierakan (R. crispus) kanssa. Lajinmäärityksessä kypsien hedelmien verhiön tuntomerkit ovat avuksi (usein välttämättömiä).
Idänhierakka on melko ’uusi’ tulokas Suomessa, jota voi löytää vanhoilta varuskunta-alueilta kuten vaikka Suomenlinnasta. Muita uustulokas- tai muuten vain harvinaisia hierakoita maassamme ovat esim. meksikonhierakka (R. triangulivalvis), alppihierakka (R. alpinus), mutahierakka (R. palustris), lapahierakka (R. obovatus), hammashierakka (R. dentatus) ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu keltahierakka (R. maritimus).
