Täplähelokki, O. rubricaulis Täplähelokki, O. rubricaulis

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Iltahelokki

Oenothera biennis

  • Heimo: Horsmakasvit – Onagraceae
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho. Pääjuuri vankka.
  • Korkeus: 40–60(–100) cm. Varsi karvainen, vihreä (joskus punertava).
  • Kukka: Teriö säteittäinen, keltainen (joskus punertava), n. 2–3 cm pitkä; terälehtiä neljä, 25–30 mm pitkiä. Verholehtiä 4, kapean kolmiomaisia, taakäänteisiä. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti 4-liuskainen. Kukinto tähkämäinen terttu. Kukat tuoksuvia.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti. Ruusukelehdet pitkäruotisia, kukinta-aikaan lakastuneita, varsilehdet lyhytruotisia. Ruusukelehtien lapa puikea–suikea, varsilehtien soikea–kapeanpuikea, pienihampainen–ehytlaitainen.
  • Hedelmä: Kapea, liereä, 4-lokeroinen, tylppäsärmäinen, 25–35 mm pitkä, nuorena karvainen kota.
  • Kasvupaikka: Puutarhat, hautausmaat, ratavallit, tienvarret, satamat, joutomaat, kaatopaikat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Melkein kaikki helokit ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta. Myös iltahelokin esi-isät ovat kulkeutuneet Pohjois-Amerikasta Eurooppaan, mutta varsinainen lajiutuminen lienee tapahtunut vasta tämän jälkeen. Helokit ovat kiintoisia perinnöllisyystieteen koekasveja, mutta myös suosittuja puutarhakasveja loistavan keltaisten kukkiensa ja pitkän kukinta-aikansa takia. Iltahelokki on yökukkija, jonka teriöt aukeavat iltaisin ja sulkeutuvat aamupäivästä – monilla muilla helokeilla kukat avautuvat vain voimakkaassa valossa ja vastaavasti sulkeutuvat yöksi. Iltahelokki vetää puoleensa etenkin erilaisia yöperhosia kuten kiitäjiä, mutta on hyvä mesikasvi myös mehiläisille ja kimalaisille. Peippolinnut syövät mielellään sen ja muidenkin isojen helokkilajien siemeniä. Siementen avulla iltahelokki kylväytyy helposti puutarhan ulkopuolellekin asutuille alueille ja toisinaan sitä tavataan luonnostamme myös liikennetulokkaana joutomailla.

Helokkien hyödylliset ominaisuudet ovat havainneet aikoinaan jo Amerikan intiaanit, jotka käyttivät niitä etenkin haavojen ja suolistosairauksien hoitoon. Nykyisin iltahelokista on tullut terveyskasvien ykkösnimiä. Sen siemenistä valmistetaan terveellistä helokkiöljyä, jolla arvioidaan olevan myönteisiä vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin, lajin käyttömahdollisuuksia MS-taudin hoitoon pidetään myös lupaavina. Iltahelokin lehtiä on käytetty salaateissa.

Täplähelokki

Oenothera muricata (myös Oenothera rubricaulis)

Täplähelokki luettiin aiemmin samaksi lajiksi kuin iltahelokki. Täplähelokin varsi on täpläinen tai tarkemmin määriteltynä nystyinen – varren ja myös kukkaperän karvoissa on selkeä punainen tyvinysty. Varsi on muutenkin punertavampi varsinkin yläosasta. Ilta- ja täplähelokin lisäksi suomalaispuutarhoista ja niiden liepeiltä saattaa löytyä karheahelokki (O. depressa) ja sitä muistuttava hallavahelokki (O. canovirens) sekä esim. oranssihelokki (O. glazioviana). Helokkien määrittäminen lajilleen on yleensä ottaen vaikeaa ja satunnaisesti Suomessa on tavattu muitakin lajeja.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page